Lauantaista sunnuntaihin

 

 

Kuukausi ilman kiskoja. Levottomuus pakottaa liikkeelle. En jaksa ajatella, onko järkevää istua, viisasta matkustaa. Junassa voi jaloitella. Kulkea kiskoilla. Selkäni kestää.

Kiskojen kutsu on tatuoitu ihoni alle. Lähijuna on vain surkea korvike, kuin söisi suklaan himoon hedelmää.

Keskipäivän junavuoro on hiljainen. Harvat matkustajat ovat uppoutuneet olemaan jossain muualla kuin tässä. He näpyttelevät tietokoneitaan, hiplaavat iPadejaan, päivittävät kännyköillään Facebookia. Vaunu on kietoutunut levollisuuteen.

Ahdistus asettuu, antaa rauhalle tilan. Olen lähdössä.

 

 

 

 

 

Mainokset

14 Responses to Lauantaista sunnuntaihin

  1. sirokko says:

    Niin totta. Lähijunassa ei ole samaa tunnelmaa, siihen ei voi asettua. Pidemmillä matkoilla junaan voi tehdä pesänsä ja silti olla ei missään.

  2. kiiris says:

    Hyvää matkaa Susu!

  3. Amalia says:

    Hyvä että rauha on löytänyt luoksesi.

  4. erikeeper says:

    Tervetuloa takaisin, Susu! Täällä ollaan! Jos rauhasta ja matkustamisesta junalla puhutaan niin parhaat, junat ovat mielestäni niitä vanhoja, sinisiä pikajunia joiden penkkien selkämykset ovat korkeita ja penkit plyyssiä. Nämä nykyiset, vihreät, ovat makuuni turhan kliinisiä.

  5. arleena says:

    Junamatkassa on haikea ja odottava tunnelma. Maisemat vaihtuvat nopeasti.

  6. Millin says:

    Tois paljon aikaa, kun olen junalla matkustanut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: