Aavistus

 

 

Alhambran vaaleanpuna ei kiinnosta minua,
verensokeri on liian matalalla,
nälkä saa vastaansa siestan ajaksi suljetut ovet.
Pullotettu vesi lämmennyt, auton ilmastointi ei toimi.
Olen kärsimätön, pahantuulinen, kiukuttelen. Sinä kärsivällinen, kiltti.

Olemme ajaneet tunteja tänään, eilen. Puente Nuevo-sillalla
seisoit takanani, kiinni minussa. Pudotus alas rotkon pohjalle tappaa.
Rondan kaupunki sai minut tuntemaan surua. Pelkoa.

Lähdemme Granadasta, kaivan turhaan suklaapatukkaa kassista.
Tiet kiemurtelevat alas kohti merta, vastaantulevat autot huutavat varoituksen mutkan takaa.
Pysähdymme, Sierra Nevada ympärillämme.
Näköalatasannetta ei ole aidattu, ei suojattu. Tästä voi pudota, kadota ikuiseksi ajaksi, lakata olemasta.

 

 

 

 

***

Runotorstain 297. haaste aavistus

 

 

 

 

 

Mainokset

26 Responses to Aavistus

  1. Äijä says:

    Onhan se tuolla semmoista. Me olimme Vikosin kilometriä syvän solan reunalla ilman turvakaiteita muutama päivä sitten. Ei siellä ole edes teissä turvakaiteita läheskään aina, itsensä voi tuhota missä tahansa neulansilmäkaarteessa antamalla vain mennä.
    Ei haluttu, ainakaan vielä.

  2. kiiris says:

    Oh, aivan mahtava runo, totta täynnä!

  3. Tästä elävästi mieleen monet autoilut siipan kanssa. Tuosta alkuosasta.

  4. runopasanen says:

    suojattomassa tilassa hipaisee aavistus toisenlaisesta; kyllä veren sokeritasapainosta kannattaa huolehtia!

  5. HeidiR says:

    Tulipa uhkaavan tuntuinen aavistus lopussa. Pidin todella paljon. Tähän upposi heti.

  6. sirokko says:

    Vatsassa moukaisee vaikka olisi suklaata suu täynnä.

  7. harakka says:

    Aavistus jostain lopusta..!
    Nyt olet tehnyt niin todella hienon runon ja on niin todellinen, kuin itse olisi autossa hikisenä istunut!

  8. jl says:

    Tajusin juuri, että minulla on ollut ikävä suosikkiblogieni lukemista. Tajusin tosin kaikenlaista muutakin. Ai niin, ja tarkistin mielestäni riittävän hyvin, ettei sinulla ollut tällaista tunnustusta, sillä kun löysin sen, se halusi heti hypätä sinun luoksesi. Ole hyvä, Susu.

  9. Kaistaton says:

    Pidän tämän runosi novellimaisuudesta ja tarinamaisuudesta. Lopetus huippu.

  10. Olen aina ollut novellien ja kertomusten ystävä. Varsinkin kun ne kulkevat näin hyvin. Olin melkein takapenkillä kuuntelemassa ja ehkä näkemässä aavistuksen tulon.

  11. viiiva says:

    Pelokas loma. Hyvää ulkomaista tunnelmaa.

  12. kaari3 says:

    Sveitsissä tuli vastaan kauhea korkeanpaikan kammo kaiteettomilla teillä. Aavistus jostakin rajattomasta tuli mieleen, ja pelkäsin jopa tuulenvirettä. Elin runossasi, joskaan en sen itsetuhon tarkoituksellisessa mielessä. Huh, kevyt hiki nousi otsaan….

  13. Ari - Runoja says:

    Hienoa runoutta, tykkään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: