Maria, Maria

 

 

Maria, Maria, markkinoilta hankittu,
mustapehko kultatukkaiseen perheeseen, meidän peikko, äiti sanoo,
vaihtaa ehjän lampun keittiön muoviseen kupuun. Maria tavaa
AIRAM
MARIA

Maria tietää olevansa valon lapsi, ainutlaatuinen. Ei ole koskaan Lucia-neito,
kiiltokuvatytöt kantavat kruunut hiuksissaan, illalla Maria itkee. Maria, Maria,
ei halua olla pimeyden sisar. Värjää mustan
valkoiseksi, piirtää valokynällä ihollensa elämän. Korvissa valokuulokkeet, kirkasvalolamppu valkaisee kylpyhuoneen kellastuneet kaakelit.

Maria, Maria.
Riisuu yön kuningattaren pakkopaidan, sytyttää sata kynttilää uhrialttarille.

 

 

 

***

Runotorstain 299. haaste valo

 

 

 

 

Advertisements

24 Responses to Maria, Maria

  1. Kaistaton says:

    MIelenkiintoisen näkökulman olet ottanut valoon, jokainen meistä kantaa valon ja varjon elementtejä – ihmisyyttä omalla tavallaan eikä ihmisen osa koskaan ole helppo tässä maailmassa, joka kategorisoi ja luokittelee meidät, vaikkapa ulkoisen näkömme perusteella – tällaisia heräsi runostasi. Pidin!

  2. sirokko says:

    Olen käynyt lukemassa tämän jo pari kertaa aiemmin, en tiedä mitä sanoa. Aina yhtä vaikuttava. Viiltää syvältä.

  3. harakka says:

    Olipa mieltä sykähdyttävä pieni tarina tytöstä, valotytöstä, Mariasta, Airamista!
    Sytytän kynnttilän hänen kanssaan!
    Upea vastaus haasteeseen!

  4. Sirpa says:

    Tykkäsin, vaikka hieman surullinen mieli tuli tästä valosta…

  5. arleena says:

    Loistava, valoisa, koskettava runo. Maria -Airam en ole koskaan huomannut tuota sanakieppiä, nyt se tuli ilmi.

  6. viiiva says:

    Vau! Upea runo!

  7. Millin says:

    Joko nyt Marialle alkaa loistamaan ilon valo!

  8. Aivan loistava, aivan kertakaikkisen loistava. Menin sanattomaksi.

  9. Uuna says:

    Vaikuttava ja kouraiseva runo. Runo suurella R:llä. Antaa paljon mietittävää ja osa lähtee vielä mukaan, koska valmista ei tullut. Siis Runo!

  10. Hilbert says:

    Tämä on varmaan paras lukemistani runoistasi. Koskettaa todella monella tavalla!

  11. HeidiR says:

    Sinun runosi ovat kuin murhatarinoita. En tiedä miksi niin niitä koen. Hieno tämäkin. Haluaisin kuulla sen lausuttuna pimeässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: