Linja-auto nimeltään Epätoivo

 

 

Maanantaimessu kaikuu bussissa, kun astun sisään. Etupenkin vanha nainen on kokenut valaistuksen olla oikeassa. Takapenkille asti kiirii sanoma, että vain varkaat ja huorat pärjäävät tässä maailmassa.
Nainen ei ole kumpaakaan, ei helvetissä, ei totta vie ja sylkäisy.
Kuljettaja nyökkää, lannistuneet olkapäät, luovuttaneet hartiat, koukkuun vääntyneet sormet ohjaavat auton seuraavalle pysäkille. Uusille matkustajille nainen kertoo, että ryssät ostavat Suomea pala palalta. Nips-naps, ryssä tulee. Miehittämään ei pystynyt, rahalla osaa.
Bussi keinahtaa, pysähdytään punaisiin valoihin. Kuljettaja yrittää, ostavathan suomalaisetkin maata ja kiinteistöjä Espanjasta, Thaimaasta, joka puolelta. Nainen tulistuu, tarttuu kaiteeseen, vetää itsensä ylös. Ainoastaan ne ostavat, joille kela maksaa kaiken, joille sossu antaa rahaa, ei muilla ole varaa.
Valo sammuu kuljettajan silmistä. Jään pois seuraavalla pysäkillä, en tahdo jatkaa matkaa kohti epätoivoa.