Miksi tehdä uusi, jos vanhakin kelpaa

 

Torstaina 23.11.2006 RunoTorstain aiheena oli Kaamos, sama kuin tänäkin torstaina. Minulla ei todellakaan ole niin hyvää muistia, että vetäisin vaan hatusta tuollaisia päivämääriä, mutta sen muistin, että olen kirjoittanut varmaan tasan yhden kerran kaamoksesta suht myönteisen runon. Enimmäkseenhän manaan marraskuuta mustaksi haudaksi, mutta tuossa, lähes seitsemän vuotta sitten kirjoitetussa runossa, olen näköjään ollut kohtalaisen hyvällä tuulella.

Koska positiivinen puoli on aina hieman hakusessa, ajattelin pistää tuon muinaisessa RunoSaari-blogissa olleen runon uudestaan näkyville.

Äh, kun taas selasin vanhoja Vuodatuksen blogejani, niin mustan haudan reunalla tuli keikuttua. Ei se, että kuvia katosi aikoinaan Vuodatuksen sählinkien myötä, harmita niin paljon, mutta se, että kaikki kommentit hävisivät. Prkl.

RunoTorstaista vielä sen verran, että tapasin eilen haasteblogin toisen moden eli Heidin! Olemme olleet blogituttuja jo monen vuoden ajan, mutta vasta eilen tapasimme ensimmäistä kertaa ihan kasvoista kasvoihin, sykähdyttävä kohtaaminen, kiitos siitä, Heidi.

Näyttelykokemuksistaan kirjoittavat Sirpa, Savisuti ja Kaari.

Ja nyt vihdoin siihen runoon. Olisi tehnyt mieli muokata sitä, mutta en sitten viitsinyt.

 

Maapallon navassa on
kaamoksella kolo.
Koloon se menee, kun
väsynyt on olo.

Taivaanranta
on hyvin matalalla.
Aurinkokin nukkuu
horisontin alla.

Piirissä navat
kaamokselle laulaa.
Hämärässä sitovat
uni-uni paulaa.

 

 

 
***

Runotorstain 303. haaste

 

 

 

 

Advertisements

27 Responses to Miksi tehdä uusi, jos vanhakin kelpaa

  1. Kaistaton says:

    Jotenkin hellyttävä, kaamos on tässä pehmeää, pehmeää ja vaaleanharmaata, pörröistä…

  2. arleena says:

    Tämä on positiivinen kaamosruno. Runollinen loppusointupoljento teki runosta jopa iloisen.

  3. HeidiR says:

    Oli kyllä ihana tavata sinut, Susu! 🙂 Ja olen jo lukenut puolet kirjastasi. Se on kyllä hyvä, helpostiluettava, samaistuttava kirja! Olen inspiroitunut… kuten toivoitkin itseasiassa.

  4. Haukkapala says:

    Ihana runo 🙂 On pelkästään positiivista, ettet muokannut sitä. Usein kaikkein parasta on se luomu, mikä tulee ensimmäisenä mieleen.

  5. harakka says:

    Hämärässä sitovat.
    uni-uni paulaa…
    Ihanat sanat! Tykästyin juuri noihin sanoihin jostain syystä.
    Mutta kannatti laittaa juuri tämä runo tänne, sillä eihän kaikki nykyiset lukijasi ole tätä ennen nähneetkään.
    Kiitos, oli kaunis!

  6. wordsbyirma says:

    Kanatti toistaa, en ole ennen lukenut. Klassinen poljento tekee siitä kauniin lastenrunon.

  7. K says:

    Hellyttävä, ihana kaamosruno. Tuollaisilla ajatuksilla tämäkin pimeä aika kyllä selättyy.

    Positiv thinking! Kiitos, tuli tarpeeseen!

  8. viiiva says:

    Hauska! Navat laulaa piirissä uni-unipaulaa! Herkullista!

  9. Millin says:

    Ihana runo! Hyvä kun julkaiset arkistojasi, toisen vanha on toiselle uusi!

  10. Tuima says:

    Muistaakseni pidin tästä runosta taannoinkin ja pidän edelleen. Hyvä rytmi ja varsinkin eka säkeistö on ajatukseltaan mainio. Mut niin on toinenkin. Ja kolmas säkeistö. 🙂

  11. Ari says:

    Kiva kun Heidi kävi moikkaamassa, sinulla on kertynyt runoja jo niin paljon ettei kaikkia muista millään, tämä oli hienoa, kaamosta

  12. Sini Lilja says:

    Suloinen runo, vaikka aiheena olikin kaamos. Vähän kuin nallet menisivät talviunille.

  13. Siinä taisi olla vaaleanpunaiset silmälasit päässä 🙂 Hiano runo. Peikko menee nyt katsomaan näyttelykokemuksia, ettei se jäisi ihan osattomaksi koko jutusta 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: