Kolme väriä

 

 

vaaleanpunainen

Vuosia maalasin niitä tauluja, joita kukaan ei ole nähnyt, niitä äänettömiä huutoja, joita kaikki maalaavat, kaikki, joiden sisintä repii kauhu, jotka yrittävät pyyhkiä piiloon verta vuotavan haaravälin, turhaan, veri pysyy, pysyy, on. Kauhu ei lähde, ei lika, joka tarttuu sormistani vaaleanpunaiseen villalankaan, epätoivoinen yritys muuttaa maailma kauniimmaksi, ei elämä ole vaaleanpunaista, ei mustaa, värittömyys silmissä näkee kaiken, muistaa kaiken.

ruskea

Sängyn alla matkalaukku, annan pölyn kerääntyä ruskealle nahalle, vedän jatkojohtoja laukun ympärille paikassa, jonne imuri ei eksy. Vuosia olen maalannut hymynaamoja, kultaa, pitsiä, ruusuja, paksua maalipintaa peittämään sen minkä luulin jättäneeni taakse. Lisään taulupohjaan kerroksen gessoa, väline pakoon, pois tästä, pois itsestäni. Painan kasvot kosteaan kankaaseen, hymyni säilyy ikuisesti.

mustavalkoinen

Vanhoissa valokuvissa pietaryrttien aurinkoinen tuoksu ja olen ikuisesti viiden vanha, turvassa, elämä itsestäänselvyys.

 

 

 

Mainokset

6 Responses to Kolme väriä

  1. Irma Weisel says:

    Riipaisevaa. Mistä löytäisi sen oikean vaaleanpunaisen, mikä ei olisi verenvärinen, vaan pehmeä viltti, mikä lämpimästi kietoisi syliinsä, lämmittäisi ja antaisi hyvänolon levitä ympärille kuin syleilyn. Mikä on vienyt pietaryrtin tuoksun ja värin? Mikä kastelisi luonnon kaikki värit esiin? Jospa se päivä alkaisi jo huomenna ❤

  2. mulla mustavalkoinen muisti

  3. lepis says:

    Sininen kausi tuloillaan siis.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: