Kahdeksat kasvot

 

lady sings the blues

Nainen laulaa bluesia, parempi aloittaa tutulla ja turvallisella aiheella ja materiaaleilla, tekniikasta puhumattakaan. 29faces-haaste on imaissut mukaansa, olen kasvojen riivaama, mukavaa. Kirjoittaminen on jäänyt. 

 

late

Toinenkin kasvokuva on mukavuusalueella, samaten akryylit. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Pidän odottavan ilmeestä, tapetti taustalla on ok.

 

turtle neck

Poolokauluksissa on jotain kiehtovaa. Kaulaa voi venyttää poolon avulla, ainakin kuvissa. Vesivärin pehmeys, vesiliukoisen tussin yhdistelmä kaipaa vielä hiomista, uusia yrityksiä. 

 

bubble bath

On niin helppoa maalata naisia. Lähes kaikki tuntuvat tekevän niin. Miehiä ja lapsia on vähemmän näissä haasteen vastauksissa. Minkäköhän takia? Oman syyni tiedän: miehille laittaa aina parran/viikset, jotta heidät tunnistaisi miehiksi. Tylsää, stereotypistä. Onhan viiksekkäitä naisiakin.
Lapsia on vaikeaa maalata teknisesti. Lapsen vartalon mittasuhteet ovat niin hassut, yhtä hassunkuriseksi tulee kuva, jos ei osaa. Parempi peittää vauvan torso vaahtokylpyyn.

 

selfportrait and inspiration

Pidän digitaalisesta kuvan tekemisestä. Tähän haasteeseen haluan kuitenkin maalauksia ja piirustuksia, vaikka kuvien käsittely, niin valokuvien kuin muidenkin, inspiroi minua. Jostain syystä tuntuu usein, että huijaan, kun teen digitaidetta, ihme juttu. Ikään kuin se ei olisi oikeaa taidetta. Fakkiutuneet arvot päässä ja asenteissa. 

 

bad head day

Selaan pari-kolme vuotta sitten tekemiäni kuvia, muistan, että voin yhdistää lyijykynän, valkoisen väriliidun ja vesiväriä, olen aina pitänyt jäljestä, jonka nuo kolme saavat aikaan. Nautin tämän kuvan tekemisestä. Otan mukaan myös talouspaperia, jolla raavin paperin pintaa rouheammaksi.

 

girl in green

Takaisin akryyleihin, parin viime työn hillitty värimaailma tuntuu lattealta, kaipaan värejä, haluan vihreää! Olen surkea varjoissa ja perspektiiveissä, tässä työssä yritän hieman kukistaa tuota kammoa, jota tunnen aina, kun pitäisi olla teknisesti taitavampi kuin on. En ole koskaan opiskellut taidetta, olen maalannut vasta neljä vuotta. Se näkyy. Pitäisi harjoitella ja harjoitella, mutta olen liian mukavuudenhaluinen sellaiseen. 

 

taxi driver

Vihdoinkin! Mies! Hänen muotoutuessaan paperille hän osoittautuu taksikuskiksi. Älkää kysykö miksi. En todellakaan aja takseilla. Hän kuitenkin on taksikuski, eikä hänellä ole partaa eikä viiksiä. Yritän jälleen varjostuksia peiteväreillä, perhanan vaikeaa. Äh. Olkoon. Värimaailmasta tulee outo. 

 

***

Taideblogissani voi seurata päivittäin uusia kasvoja.

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

20 Responses to Kahdeksat kasvot

  1. arleena says:

    Näyttävät pelkistetyiltä, kasvojen ilmeissä vain oleellinen.

  2. Polga says:

    Upea tuo vaalea pää (ruututausta…). Mä tykkään siiimoksena! 🙂

  3. BLOGitse says:

    Jos oikein tutkisi ja usein, niin digikuvasta löytyisi varmaan joka kerraksi jotain uutta. Erityisesti suu ja nenä saa ekan huomioni kuvasta….

  4. Mahtava naamojen kuva sarja.
    Pidän tosta työsi girl in greenin väri mailmasta, no onhan sinä myös punatukkainen. Selfportrait and inspirationissa olet saanut hyvin koomisen ilmee esille.

    Niin vanhan koulukunnan, opettajien mukaan digitaide ja valokuva on kakkosluokan taidetta. Taiteella ei ole rajoja, kunhan on ideoita, inspistä, siitä vaan rikkomaan ja inspiroimaan. Onneks on tullut nuori sukupolvi joka tekee ja arvostaa nyky, digi, valokuva taidetta.
    Itse teen ja olen mieltynyt kumpaakin, vaikka olenkin vanha ukon köriläs.

    Nää on näitä makuasia kysymyksiä ja mieltymyksiä, joissa on eroja.
    Niin pitääkin.

    • susupetal says:

      Joo, Andy, minäkin tykkään tehdä kaikenlaista taidetta, mutta jännää, miten takaraivossa jäytää tuollaiset vanhat ”kakkosluokan” arvostukset. Valokuvaa taiteena ei vielä oteta niin tosissaan, ihmiset kyllä sisustavat kotejaan ikean manhattan-ja chaplin-kuvilla, mutta siinä taitaa mennä raja. Huomasin sen, että valokuvanäyttelyssäni ei mennyt kuvia kaupaksi samalla tavalla kuin perinteisissä maalausnäyttelyissä.

  5. Millin says:

    Sinulla on taito saada jokaiseen kasvoon hyvin persoonallisen ilme. Haaste vei mukanaan 😉

  6. Jael says:

    Oi oi miten upeita päitä olet tehnyt! Hieno sarja:)

  7. Sirpa says:

    Upeita, persoonallisia kasvoja…etenkin tuo poolokaulustyttö viehättää.

  8. Äijä says:

    Nainen laulaa bluesia… Siinä ei voi olla kuin ruusu hiuksissa, niinhän?

    • susupetal says:

      Billien tunnusmerkki, kyllä vain, Äijä. Olen kyllä ihmetellyt, miksi Holidayta kutsuttiin blues-laulajaksi, aika puhdasta jazziahan hän lauloi. Sinistä tunnelmaa tietenkin, mutta kuitenkin.

  9. Mistä näitä haasteita löydätkin? Kivaa, kun kuville on muitakin katselijoita. Tapetilla olevassa naisessa on kylläiset värit, lyijykynä nainen taas toisella tavalla sopuisa. Poolokauluksisessa kuvatavassa on jotain mainiota, sarjakuva ainesta, tyyliltään. Mielenkiintoista seuraa 🙂

  10. harakka says:

    Tykkään tekemisistäsi kasvoista tosi paljon!
    Kaikilla on eri ilme ja ovat persoonia jokainen.
    Mua ei nyt näy täällä jatkuvasti, kun mulla on muutto täällä päällä, eli pois muutetaan kodistamme, joka on meillä ollut 35v.
    Eli paljon on muutettavaa, kun on vinttikin ollut käytössä, hi!
    Mutta kurkkailen silti blogeihinne, mutta en ehdi nyt kommentoimaan pahemin.
    Mutta kun muutto on loppu ja uusi koti järjestetty, niin taas palaan tänne, jos vaan on mahdollista.
    Toivotelen sulle oikein hyvää kevään odotusta ja koitan silti ottaa kuvat ”vuosi kuvina” haasteeseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: