Sitä ollaan taas niin dramaattisia

 

 

Melodraamaa ja suuria tunteita,
sellaista on vain runoissa. Poetiikan patetiaa.
Teonsanojen poissaolo, pilkutonta rytmittelyä.
On, oli, olla, on kokenut.

Kahlehditulle elämän turvasana on lisää, lisää.

Aika hilpeää. Surkua ja hupaisaa.

 

 

 

 

***

Runotorstai #317

 

 

 

 

Mainokset

10 Responses to Sitä ollaan taas niin dramaattisia

  1. Sirkka says:

    Sinä se osaat iskeä asian ytimeen aina:) Lyhyesti ja ytimekkäästi.

  2. Niin..ramaattisia ruonoja löytyy tästä haasteesta.Onhan tässä valoakin, kun lukee välit rivien..hieno.

  3. Kaistaton says:

    Toisaalta runostasi tulee mieleen, kuinka koko maailman kertomusperinne on kahlehdittu ”elämän suuriin kysymyksiin” – maailman syntyyn, sankaritekoihin, ylimaalliseen hurmokselliseen rakkauteen, jolle ei oikein löydy vastinetta sieltä arjen maailmasta. Runous ka tekstuaalinen perinne ehkä kantavat tätä taakkaa – aina pitäisi olla jotakin vielä vähän enemmän. Tällaisia ajatuksia minulle heräsi tästä. Jälleen kerran siis pysähdytit ajattelemaan.

    • susupetal says:

      Kirjoittamisessani olen niukka, vähempi on enempi, ehkä sen takia esim. adjektiivit ovat minulle vaikeita, en oikein osaa haltioitua niistä, Kaistaton.

  4. arleena says:

    Tarkasti tiivistettyä ja intensiivistä runoa.

  5. nurinniskoin says:

    Kilttiä kritiikkiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: