Puutarha

 

kukka1

Ilma on valuvaa akvarellia, pehmeää vaaleansinistä, keltaista. Kevään valo. Hiekoitushiekat ratisevat hampaissa, tuuli saa minut kerrankin tuntemaan itseni kevyeksi. Huteraksi myös, sillä puuskat tarttuvat takin liepeisiin, ravisuttavat jalkoja.

 

kukka2

Tytöt juoksevat toisiaan pakoon, nauravat, harppovat korkeilla koroillaan tien yli. Ohi pyöräilevä mies karjuu: saatanan lantanaamat. Miehen viha tuntuu iskuna palleassani. Pyöräilijä on harmaata takiaista, musta mieli ruskealla kielellä.

 

kukka3

Tytöt pysähtyvät, kikattavat, huutavat miehen perään: turpa kiinni, spermanaama. Möykky vatsassa sulaa. Tytöt pärjäävät, he ovat maassa maan tavalla, juurtuvat ja kasvavat niin kuin voikukat, joita rakastan.

 

kukka4

Ystävän luona tunnen avuttomuuteni. Toisen kivun katsominen on pahempaa kuin oma kipu. Olen kädetön, jalaton, turha torso, joka ei pysty tekemään mitään. Olen oppinut, etten voi auttaa kaikkia, ei minulla ole kykyjä, ei voimia. Teen sen, mihin pystyn ja opetan itselleni edelleen, että sen on riitettävä. Minullekin. Toivon tuulen tuovan mukanaan hehkuvia unikkoja, oopiumia särkyyn, unen, josta voisi herätä parempaan hetkeen. 

 

kukka5

En tule toimeen oman pääni kanssa, ulkona oleminen ahdistaa. Näen maailman oudolla tavalla, minun pitäisi vain kävellä kuulematta, huomaamatta mitään. Minun ei pitäisi ajatella, sillä se ei ole koskaan tehnyt minulle hyvää. Yritän sulkea korvani, onnistumatta. Bussissa istuva mies kertoo mielipiteensä neekerihuorista, jotka sikiävät enemmän kuin on suotavaa, jotka täyttävät bussit lastenrattailla, koska eivät saa paksuja perseitään liikkeelle, eivät kävele. Linja-autossa on vain muutama ihminen, tyhjät penkit eivät väitä vastaan. Mies tuo mieleeni tuulessa havisevan itkupajun, alati liikkeessä, aina äänessä.
Pelkään elämää. Vihaan sitä myös usein.
Juuri nyt.

 

kukka6

Illalla näen, miten yön kuningattaret syttyvät kukkaan. Ilma väreilee kimalteita, pieniä silmäkulmiin kiinnitettäviä timantteja. Imen sisääni lähdön hetken jännitystä, odotusta. Ahmin tuoksuja ja värejä, ahdistus pehmenee, muuttuu joustavammaksi, työnnän sen takimmaiseen nurkkaan.

 

kukka7

Jäätyäni yksin, istahdan sohvalle, katson puutarhaani. Kasvit rönsyilevät samalla tavalla kuin ajatukseni. Kai ne löytävät paikkansa, jokainen. Seuraan livestreaminä FORKin konserttia. Rakastan elämää.
Juuri nyt.

 

Eilisen sunnuntain konsertti: FORK  

 

***

Luovan lauantain 144. haste lempikukka

Kihivas-haaste 7/2014 kimurantti

 

 

 

 

 

 

Mainokset

32 Responses to Puutarha

  1. Aino says:

    Aika kimuranttia on elämä toisinaan. Hieno kukkiva puutarha.

  2. Pulmu says:

    Tästä tuli taas mieleen etten voi padillä piirtää kuin märälle vesivärillä. Pitäisi ihan oikeasti kaivaa välineet laatikon uumenista ja harjoitella perinteisiä tekniikoita. Tykkään viimeisestä ja tokasta.

  3. Jael says:

    Kauniin herkkiä maalauksia.Ei kaikkia voi auttaa mutta sekin että auttaa jotakin on suuri asia.

  4. Millin says:

    Tarinan edetessä puutarhasi puhkesi kukkaan. Tuli mieleen Kylli-täti.

  5. Maarit says:

    Todella kaunis maalaus valmistui tarinan edetessä, tykkään ;D

  6. Liplatus says:

    Elämä on kuin kukkaniitty. Kauniiden kukkasten joukossa voi olla ohdakkeita, joiden piikiit pistävät kipeästi.
    Mielenkiintoisesti, paljon ajateltavaa antoi kiehtovan kukkaniittysi synty.

  7. mm says:

    Tulin kertomaan, että linkitin äsken, taas kerran, blogisi minun blogiini.

    Ihastuttava loppukuva – kaikesta huolimatta. Kivun vieressä ajatteleen joskus (niin kuin tänäänkin täällä), että voisipa ottaa toisen kivusta osan. En siihen kuitenkaan pystyisi. Vähemmästä jo vänisen…

    • susupetal says:

      mm, kiitos linkityksestä, jälleen kerran.
      Kipu tappaa ilon, ehkä tuomalla iloa, voi ottaa osan siitä kivusta kantaakseen, edes hetkeksi?

      En tiedä, aika avuttomaksi itsensä tuntee.

  8. Usva says:

    Herkkä ja vahva kuvatarina. Viisaita ajatuksia ja elämän totuuksia.

  9. emmä says:

    Herkkiä kuvia ja rankkoja tilanteita. Toisen kivun äärellä on usein aika voimaton.
    Toiseksi viimeisen kuvan kukat ovat kuin suljettuja silmiä. Sisäistä paloa hehkuu luomien läpi.

  10. elämä on vaikeaa ja tuskaisaa välillä. sanoja jolla lohduttaa on vaikea löytää. Kuva/ maalaus sanoo saman – ilman kompastuskiviä.

  11. Holle says:

    Tyhjentävä vastaus , villi puutarha.
    Kommentoijan työ muuttuu vaikeaksi.

  12. Kiiris says:

    Luovuuden kukkaset!

  13. marjattah says:

    Puhuttelevaa kerrontaa, soljuvaa kuin runo. Akvarellipaperin houkutteleva rapeus, rakkaus veden ja värin liittoon. Puutarhan lumous.

  14. Syvällistä tarinankerrontaa ja hienosti yhdistät ne kukkiin. Kaunista värien käyttöä. Välillä elämä satuttaa ja välillä se on ihanaa 🙂 -Niina

  15. Eija says:

    Monta erilaista kukkaa näyttää löytyvän 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: