Veeran valheet
8 huhtikuun, 2014 10 kommenttia
Ystäville on helppo valehdella. He ovat tottuneet luottamaan, he eivät epäile. Ihastelevat vain, että miten sinä pystyt? Tipaton tammikuu, humalaton helmikuu, morkkisvapaa maaliskuu, hillumaton huhtikuu? Siis sinä otat vain vettä?
Voisi kai kertoa, että ei ole rahaa, mutta heille rahattomuus merkitsee sitä, että he joutuvat toisinaan ostamaan vaatteensa lindexiltä eikä fredan putiikeista, joutuvat tyytymään Kanarian reissuun Kuuban sijasta. Eivät he voisi ymmärtää, eikä ole mukavaa huolestuttaa heitä. Parempi valehdella ja sanoa, että on jo syönyt kotona, tämä vesilasi riittää. He tilaavat listalta annokset, joiden tuoksu saa veden maistumaan valkosipulilta.
Ei ihme, että olet niin timmissä kunnossa he sanovat, kun hyvästit jätetään taksitolpalla. Sinulla on hurja kunto, kun jaksat kävellä kotiin.
Valheet eivät paina jaloissa, eivät samalla tavalla kuin vatsassa vellova vesi.
SusuPetal 
Leipää postissa! Ei kuitenkaan vielä tänään, kun on käytävä vähän kaupoilla ja suunniteltava seuraava reissua. Sanotaan, että tuossa toukokuun puolessa välissä, sopiiko? No asiaan, joskus on niin, toisilla pidemmän aikaa nälkä kuin toisilla, silloin hyvien ystävien tulisi tarjota jo kysymättä.
Tässä porukassa ei varmaan oltu totuttu tarjaomiseen, Kaari. Onneksi itsellä on sellaisia ystäviä, jotka tietävät, että jos kutsuvat kahville, myöskin tarjoavat 😉
Ja se on hyvä.
Niin on 😀
Tuo on kyllä totta, että ystävät ovat oppineet luottamaan. Toinen asia on sitten, minkä tason ystävyydestä on kysymys. Joskus tekee hyvää vaan rehellisesti avautua, jos eivät ymmärrä niin eihän se heitä sitten huolestutakaan sen enempää, korkeintaa säälipisteitä jakeluun. No, niitäkään ei tietty ole kiva keräillä.. Toisaalta, jos ovat hyviä ystäviä, niin ymmärtävät tarjota.
Riippuu varmaan siitä, miten Veera on kasvatettu, miten hän on oppinut toimimaan. Joskus julkisivun ylläpitäminen menee paljastusten edelle. Varmaan myös se, mikä syy on rahattomuuteen, saattaa vaikuttaa käytökseen tai siihen, että yrittää olla niin kuin ennen. Ihmisillä on niin outoja elinpiirejä, Sirokko! Onneksi omat kaverit tietävät, että minulle saa aina tarjota…ja edelleenkin kutsuvat kahville, lounaille 😉
Ystävät, tosiystävät kyllä tietävät, näkevät piilevän myrskyn vesilasissa.
Niin-in, en tiedä, Kiiris, ihminen on kyllä aika hyvä suojaamaan itsensä, niin kuin tuo Veera tuossa, samoin hänen ystävänsä. Kaipa jos on aidosti kiinnostunut ystävästään, voi huomata.
Hyvä kirjoitus!
Ja usein niin niin tottakin!
Arki on valitettavan totta meille ihmisille, Vilukissi, valheista huolimatta.