Taru

 

EDIT. klo 13.00

Laitoin tämän tekstin myös facebookiin, seuraavalla saatetekstillä. Ajattelin, että se teksti sopii tännekin:

Facessa tuntuu olevan enimmäkseen testejä: kuka romaanihahmo olen, mikä muumi, olenko toteemieläin tai pelkkä paalu, mikä ihana ja kiva olen, jne yms. Seuraavasta tekstistä voi tsekata, minkälainen ystävä on, laajentaa tuota testipuolta siis itsensä ulkopuolelle. Aika hurjaa. Ota riski, katso ulospäin!

Enpä saanut täysiä pisteitä.

 

***

 

Taru on erilainen. Kun Tarulta kysyy mitä kuuluu, hän kertoo ja sen jälkeen hän katsoo silmiin, sanoo: entä sinä, mitä sinulle kuuluu? Se on hämmentävää, koska Taru myös kuuntelee. Hän ei odota taukoja puheessa, jotta voisi alkaa kertoa omista kokemuksistaan samasta asiasta tai asian vierestä. Taru ei ole kilpalaulaja, ei nokita toista vielä hurjemmilla ja pahemmilla jutuilla, joita on kokenut. Taru kuuntelee, nyökkää, kysyy tarkentavia kysymyksiä, istuu hievahtamatta, eikä näytä pitkästyneeltä, silmät eivät vaeltele kännykän kelloon.

Taru on kiinnostunut muistakin kuin itsestään.

Todellisuus on taruja kylmempää.

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

20 Responses to Taru

  1. kuvittelija says:

    Kiitos tämän maailman Taruista!

  2. Amalia says:

    Niinpä ja aika usein.

    • susupetal says:

      Mietin taas eilen sitä asiaa, miksi petyn edelleen ihmisiin tässä kypsässä iässä, Amalia, ja kai se johtuu siihen, että usko ihmisiin ei ole kuitenkaan mennyt.
      Ehkä se on hyvä juttu, kyynisyys ja katkeruus eivät pääse kalvamaan niin kauan kuin on vielä tuota sinisilmäistä uskoa.

  3. sini says:

    Taruja on liian harvassa..aloin miettimään millainen ”taru” minä olen! Kiitos herätyksestä!

  4. sirokko says:

    Jokaisen sopii etsiä Tarua itsestään, usein se siellä on omien tarujen alla, litistettynä kärsimättömyyden ja omahyväisyyden väliin, huomaamattomana odottaa että tulisi pyydetyksi vuorostaan estradille.

    • susupetal says:

      Sirokko, sinun ajatuksesi käyvät kyllä aina niin pelottavan yhteen omieni kanssa, että alan epäillä, olemmeko yksi ja sama ihminen! Jos kuulen ääniä päässäni, voin olla huojentunut, eivät ne ole harhoja, vaan sinä 😉

      (pitäisikö tähän nyt laittaa vielä vitsi-vitsi, jotta muut eivät pelästyisi liikaa…)

  5. Elegia says:

    Onneksi Taruja on vielä olemassa! Vaikka alkavatkin kaiketi olla katoava luonnonvara älykkäiden luurien maailmassa.

    • susupetal says:

      Ihan kamalaa, Elegia, minulla ei ole älykästä luuria! Tavattoman vanhanaikainen ihminen siis, joka uskoo vielä ihmisten väliseen kanssakäymiseen myös IRL 😉

  6. arleena says:

    Harva jaksaa ja osaa olla Taru. Toivoisin olevani edes joskus. Kuunteleminen on kultaa

    • susupetal says:

      Niin, onko se kiinni jaksamisesta vai osaamisesta, Arleena. Se oikeastaan kiinnostaa minua. Jaksamattomuuden ymmärrän, koska itselleni se on niin tuttua, mutta miksi olla osaamaton, jos voi oppia.

  7. vilukissi says:

    Olipas hyvin sanottu! Ja oikeassakin olet. Monasti just sitä oikeaa Tarua tarvitsisi. Tarun kuulemisen ja kuuntelemisen taitoa ei ole kaikilla. Mustakin on joskus sanottu, että kun en osaa kuunnella, kun puhun niin paljon, se ei pidä paikkaansa. Kuulen ja kuuntelen ja kyselen varmaan liikaakin mutta sitten mun ei tahdo jäädä muistiin! Se on ikävä tilanne. len alkanut käyttämään pientä mustaa vihkoa, johon lyhyesti kirjoiitan, että kysy seuraavalla kerralla, että miten nyt. oi että. Kovalevy on kertakaikkiaan täynnä.

    • susupetal says:

      Olen huomannut, että jos puhun paljon, unohdan myöskin, mitä toinen sanoo. Sen takia olen yleensä se hiljaisempi puoli kahdenkesken, sillä tavalla pystyn paremmin keskittymään toiseen. Pitäisi varmaan käyttää muistivihkoa, Vilukissi.

  8. emmä says:

    Vähän Tarua lisää minuunkin.
    Tosielämän Tarut joutuvat joskus liikaakin varaventtiileiksi toisten huolten purkamiseen. Ilot jaetaan ihan muitten kanssa.

    Ehkä olen liian pessimistinen.

  9. BLOGitse says:

    Taas kirjoitat niin naulan kantaan. Valitettavasti noita taruja ei tarpeeksi usein kohtaa. Itse on niin paljon kivempi, tärkeempi…Siksi olen mielummin yksin kuin tyhjien kuorien kanssa!

    • susupetal says:

      BLOgGitse, minäkin viihdyn omassa seurassa, erakoidun vuosi vuodelta yhä enemmän, mutta silti tunnun edelleen toivovan ihmisiltä tarunomaisuutta.

  10. sirpa says:

    Pari päivää sitten puhuttiin tästä aiheesta työkavereitten kanssa. Eräs hoitsu oli meillä monta vuotta töissä. Hän puhui vain ja ainoastaan omista asioistaan. Ja paljon. Tiesin hänen elämästään lähes kaiken, hän ei koskaan tullut tietämään esim. minusta mitään. Saatan olla pieni Taru. Luulen, että sinä olet iso Taru.

    • susupetal says:

      Minäkin tiedän yleensä muiden elämästä hyvin kaiken, Sirpa. En enää odota vastakysymyksiä omiin kysymyksiini.
      Mitä suurempi taru sitä pienempi itse.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: