Innostus ja lopahdus
28 elokuun, 2014 30 kommenttia
Innostuminen on kestävyyslaji. Minulla on tapana saada mailman upeimipia ideoita aina toisinaan. Nuo kuivattujen ruusujen kuvaaminen on yksi esimerkki. Räpsin kymmenittäin kuvia, hihittelen ihastuksesta, jälleen kerran on syntymässä jotain kiehtovaa.
Sitten iskee kyllästys. Ruusut ovat koko ajan samat, koska tässä huushollissa ei ole tapana ostaa kukkia. Kuivuisivat kyllä kiitettävän nopeasti. Katson kuvia. Tylsää, tukkoista, blääh. Antaa niiden muutaman ruusun jatkaa pölyyntymistä.
Sain tässä jokin aika sitten taas loistavan idean. Nasevia lauseita huoneentauluiksi, julisteiksi, ihan mihin tarkoitukseen tahansa. Lauseet tulivat pääkopasta englanniksi, varma keino alentaa toteuttamisen kynnystä. Tehtailin siis tukun näitä neronleimauksia, olen julkaissut niitä tuolla facebookin puolella.
Jep, kuten arvata saattaa, nyt tympivät nuo ontuvat nokkeluudet. Kaipaan jo epätoivoisesti jotain uutta juttua, joka innostaisi.
Siivoamiseen riittäisi lyhytkestoisempikin innostus. Sellainen ei vaan koskaan iske.
***
Kihivas 27/2014 haastesana LEIMAHDUS
SusuPetal 
Hienot ruusut, upeat värit ja ajatuskuviot nasevia – innostus tulee ja menee, se on kuin vuorovesi, joskus korkealla, joskus matalalla. Kiitos, kun tulit mukaan haasteeseen.
Hyvä esimerkki tuo vuorovesi, Aino.
Peikkokin on huomannut, että maailmassa on paljon aaltoja. Ne keinuttavat joskus mukavasti 🙂
Keinuttavathan ne mukavasti, Isopeikko, joskus vaan tulee merisairaaksi 🙂
Yö on sitä aikaa kun aivot suoltavat ideaa ja mahtavia suunnitelmia..aamu ne aina vie mutta seuraavana yönä sama saa jatkoa..!
Ei ihme, että unet ovat toisinaan hiukka vauhdikkaita, Sini!
Minusta nuo ruusukuvat ovat upeita! Ymmärrän kyllä, että jossain vaiheessa alkaa suorastaan pitää typeränä omia juttujaan, vaikkeivat ne typeriä olisikaan. Se on joku päävamma.
Ja nuo huoneentaulut on ihan mahtavia neronleimauksia. Minua ne jaksavat aina vaan hihityttää 😀
Elegia, on se voimakas se ajoittainen häpeäntune, kun katsoo omia juttujaan, pah.
Ruusut ovat hurrrrrrrrrrjan kauniiita, mutta ehkä juuri siksi niistä tulee äkkiä yliannostus? 😉 Taulut ovat just nappiin 🙂 You nailed it! Valitettavasti en edelleenkään ole naamattulaisia.
Naamatussa saa hyvin mainostettua eri juttuja, siihen kätevä kanava, Polga, mitän sen henk.kohtaisempaa en siellä kerro 😉
Nuo kuivuneet ruusukuvat ovat kyllä upeita;ruusut melkein kauniimpia noin kuin tuoreina. Ei niihin kyllästy.
Hyvä, etteivät katsojat sentään kyllästy niin nopeasti kuin itse, Jael 😉
Ideoiden löytäminen on joskus ongelmallista ja sitten tuppaa inspis jäätyä… Kumminkin aina niitä ryöppyää pilvin pimein ;)Luomisen palo, ei ole onneks häviävä luonnonvara.
Andy, ensin on pitkä kuiva kausi, sitten pää tuntuu räjähtåvän liioista ideoista!
Julisteesi ovat kyllä hienoja, hyvä että olet laittanut esille.
Minulla on kyllä liikaa tuota samaa nousua ja laskua. Vuorelle vaan tukka hulmuten ja sitten toista rinnettä alas alimpaan monttuun asti. Onneksi pääsen sieltä aika nopeasti ylös ja uusi lamppu syttyy.
Kirkasta valoa ja uusia ideoita sinulle, ettet huomaisi syksyn tuloa 🙂
Karrikuu, on tämä vuoristorataa, onneksi sentään pääsee välillä ylös. Kamalan nopeasti se ei minulta aina onnistu, mutta sitkeästi yritän.
Harvoin säilyy tasapaino suurimman innostuksen ja alhaisimman saamattomuuden välillä. Olet kehitellyt mainioita julisteitta!
Kaipa sellainen tasapaino on mahdotonta, Kiiris 😦
Hyvinhän sinulla on leimahtanut ideat huoneentauluiksi ja ruusutkin niin kauniisti kuivunut. Toisin kuin omat ruusuni, jotka mätänivät ja tuli täyteen pikkukärpäsiä 😦
Mätänivät! Ihme, ettei omilleni käynyt samoin, olen järkyttävän huono hortonomi, Millin!
Minun voittanutta ei ole, kun kyse on huonoista hortonomeista 😉
😉
EDt ole yksin leimahdusten kanssa, täällä leimahtelee vähän väliä.
Mukavia leimahduksia julisteissasi.
Arleena, onneksi meitä on monta.
Jotain suurta syntymässä: Sisälläsi aaltoilee sen tuntusesti, että jotain uutta ja ennen kokematonta tekee tuloaan. Odotellaan…
Kaari, olet niin kannustava ja positiivinen, kiitos.
Voi, ymmärrän sua…mulla on usein sama juttu…innostun niin maanperusteellisesti ja sitten…se vaan lpahtaa ja materiaalia olisi odottamassa, pölyn alla, uutta innostusta, uutta lopahdusta…huokaus. Pitää käydä katsomassa, onko mun tualuni sulla myydyissä muistissa. Mua nauratti, kun sä etsit hampaita, ei siinä mitään, mutta kuitenkin!!
Vilukissi, pääasia, että hampaat löytyvät!
Tykkäsin näistä taas hullun lailla:)
Kiitos, Irkku.