Kultalautanen

 

hernekeitto

 

Lapsuusmuistoja ovat kivut ja kuhmut, korkeat kalliot ja putoamiset, liukastuminen raitiovaunun alle, pitkä hetki täynnä äänetöntä huutoa. Pelastus. Muistot ovat pelkotiloja, edelleenkin, kouriintuntuvaa kauhua kaikesta mitä voi tapahtua, kaikesta siitä mitä tapahtui.

Yritän muistaa hyviä hetkiä, todella yritän. Vanhempien lohdutukset, halaukset, ne muistan. Pihan lapset haluavat minun hyppäävän jokeen, tottelen heitä tietenkin, heitä on liian monta ja he ovat niin vahvoja ja pelottavia. Vesi kutsuu, eikä minulla ole voimia vastustaa ketään. Äiti saa minut kiinni, hän on tulossa töistä, kävelee pitkin jokirantaa. Syli. Sen muistan. Sylissä turva hetken aikaa.

Saan nukkua äidin vieressä, kun isä on yövuorossa. Äiti kertoo minulle satua kultatukkaisesta prinsessasta, joka asuu kultaisessa linnassa, kultaisella kukkulalla. Prinsessa syö kultaisilta lautasilta, kultaisella lusikalla, kultakruunu päässään.

– Vad ska hon äta, vad vill hon ha, den lilla prinsessan? Vad tror du, lilla gumman?

Tiedän vastauksen äidin kysymykseen. Tiedän, mitä prinsessa haluaa syödä, sillä se on parasta ruokaa maailmassa. Kultatukkaisen prinsessan lautasella on hernekeittoa, lempiruokaani.

-Jag gissade det, äiti sanoo.

Ei äiti arvaa, hän tietää. Nukahdan ja hetken ajan unissani ei ole mörköjä.

 

 

 

***

Luovan lauantain 155. haaste lapsuusmuisto

 

 

 

 

 

Mainokset

20 Responses to Kultalautanen

  1. Kiiris says:

    Unelmia, haaveita, niistä on pienet lapset tehty…..

  2. Maarit says:

    Hernekeitto maistuu varmaan kultaiseltakin lautaselta kultalusikalla syötynä : )

  3. arleena says:

    Hieno ja koskettava tarina. Näitä muistoja kannamme aina sydämessä.

  4. Heippa Susu!

    Syksyinen arvonta on juhllisesti suoritettu ja TADAA, sinun arpasi voitti. Onnea. Lähetätkö osoitetietosi sähköpostiini, niin saan lähettää sinulle arpajaisvoiton!

  5. Pulmu says:

    Suloista ja koskettavaa. Meillä oli usein hernekeittoa, kun oli isän lempparia. Taidettiin me lapset vaan saada yliannostus 😉

  6. Holle says:

    Hernekeitto-kultalautasella hypnoosiympyrä vaivutti minutkin muistoihin. Haikea teksti kuvan tukena.

  7. vilukissi says:

    Äiti tiesi. Me muistamme.

  8. aimarii says:

    Lapsuudenmuistot elävät ikuisesti.

  9. Amalia says:

    Toivottavasti löysit oman kultalautasen matkallasi.

  10. kaari3 says:

    Äidin syli, runosi on yksi lempirunoistani. Muistot nousevat silloin tällöin pienestäkin vilahduksesta, vanhempana useammin kuin ennen. Aina niitä ei voi edes sanoiksi pukea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: