Tyhjät kiskot

 

 

Tiesin, että jossain vaiheessa nämä kiskot vähenevät, sitten loppuvat kokonaan. Odotinkin sitä, halusin matkojen päättymistä silloin kun väsyin, kun minulla ei ollut sitä voimaa, joka olisi pitänyt olla, jonka kuitenkin pusersin esiin ostaakseni matkalipun automaatista, noustakseni vaunuun, jälleen kerran.
Odotus ja nyt tyhjyys.

Tuhansia kilometrejä näiden vuosien aikana. Matkakumppanina viininpunainen kassi ja harmaa huoli.

Nyt on vain tyhjyys. Kiskot ovat jääneet, lapsuuteni juna saapunut pääteasemalle. Karjaan ja Salon välisen rataosuuden tunnelit eivät enää halkaise korviani, enää en nuku Espoon ja Kirkkonummen ohi. Olen menettänyt kykyni vaipua horrokseen penkin sylissä. Aistini ovat liian herkillä, rekisteröin jokaisen äänen, jokaisen ylimääräisen, epärytmikkään lisälyönnin sydämessäni, näen sateen runtelevan junavaunun ikkunaa.

Olin uupunut näihin kiskoihin. Nyt tyhjyys ja kaipaus. Haluaisin tehdä vielä yhden matkan, vain ihan pikaisen, vielä kerran, ei vähempää, ehkä enemmän. Kulkea kerran vielä lapsuudenkotiin. Avaisin tutun oven omalla avaimellani, huutaisin tervehdyksen, halaisin, voi miten halaisin.
Olisin vielä lapsi, edes hetken ajan.

Mainokset

16 Responses to Tyhjät kiskot

  1. Kiiris says:

    Koskettavaa ja niin tuskaisan kaunista.

  2. rantakasvi says:

    Tuli haikea mieli. Kunpa kerran voisikin palata…

  3. sirokko says:

    Tuskaisan kaunista kuten Kiiris osuvasti sanoi. Kunpa muistaisikin elää joka hetken mielessä ajatus ettei paluuta ole, halaisi varastoonkin..

  4. Sirkka says:

    Osaat kyllä kirjoittaa hyvin koskettavasti, tuli haikea mieli kuten edellä sanottiin, lapsuus ja lapsuuden koti, edes vielä kerran. Mutta ei, se on mennyttä eikä palaa.

  5. emmä says:

    Kipeää luopumista.

  6. arleena says:

    Tuon tunteen tunnen. On ikävä sinne, joka on säilötty muistiin.

  7. kaari3 says:

    Onneksi sinulla ei ole äänikommentteja, kuulisin syvän henkäyksen ja muutaman nyyhkytyksen ja huokauksen. Nessun rapinaa. Niin se on ystäväiseni, jos vielä kerran….

  8. Elegia says:

    Koskettaa monestakin syystä. Eivät vain sanat, vaan tunnelma, tunteet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: