La Signora Tepa

 

Tepa on suvun vanhin. Nuoremmat sisarukset ovat kuolleet, vuosia sitten, vuosien aikana.

– Mikäs pahan tappaa, Tepa huokaa, nojaa raskaasti käsivarteeni auttaessani hänet ylös penkiltä.

Puisto on imuroitu, kultaiset, keltaiset lehdet sullottu säkkeihin. Paljas, haalistunut ruoho kaipaa lämmittävää peittoa.

– Niin kai se on.

Hiekka ritisee rollaattorin pyörien alla. Kumara selkä saa pitkän takin melkein viistämään maata pitkin. Olen ostanut kirpputorilta Tepalle lyhyemmän takin, mutta hän sanoo säästävänsä sitä parempiin tilaisuuksiin. Ai, niinkuin millaisiin tilaisuuksiin, minun oli pakko kysyä, kun vedin pitkää takkia Tepan ylle pienessä eteisessä. Haudataanko sinut siinä?

Tepan mielestä idea oli hyvä.

Rollaattori pysähtyy, Tepa istuu huilaamaan. Laitan rollaattorin jarrut päälle.

-Arvaa mitä? Tepa kysyy. –Sitten kun paha vihdoin saa palkkansa ja minut haudataan siinä hienossa takissa, niin arvaa mitä?
– No, mitä sitten?
– Sitten sinä olet suvun vanhin!

Hihittäminen ei ole koskaan ole ollut juttumme, räkätys kiinnittää aina ohikulkijoiden huomion.

– Aika paha, sanon niistettyäni naurun nenästä. –Ja totta. Nyt pitää sitten alkaa miettiä, missä takissa minut haudataan.
– Mikäs pahan tappaisi?

Kotimatkalla poikkeamme jäätelöbaariin, jaamme pallon italialaista jäätelöä. Kahvilan pitäjä tarjoaa meille kahvit, flirttailee Tepan kanssa. Pitkä, paksu takki lepää rollaattorin päällä, kuraiset helmat, elämää nähneet, elämään väsyneet.

Mainokset

10 Responses to La Signora Tepa

  1. Kiiris says:

    Oi, ihana tarina! Hola signora Tepa!

  2. sirokko says:

    Tästä tuli niin mieleen isoäitini, joka hartaasti odotti vuoroaan päästä lähtemään, kun kaikki jo nuoremmatkin ennen häntä.. elämään väsynyt, elämäntaidon osaava, tämä oli herttainen tarina.

  3. rantakasvi says:

    Minulle tuli elävästi mieleen oma tätitni, joka myös eli sisaruksista viimeisimmäksi. Poltti Klubi-tupakkaa koko ikänsä ja eli lähes 90-vuotiaaksi.

  4. arleena says:

    Kaunis tarina. Huumori on parasta kaikessa, ikäihmisen arjessakin

  5. aimarii says:

    Tykkään tarinasta. Se on huumorihöysteinen ja elämää nähnyt. Samaan tapaan muistan jutelleeni oman tätini kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: