Koiran elämää 2

 

Olemme tutustuneet Koiramummoon. Mummo on matkalla ostamaan kahvia, aamukahvi on juomatta. Hoitokoira tunnistaa eläimenrakastajan, mummo kumartuu silittämään. Mummo kertoo, että hän tuntee alueen kaikki koirat, mutta tätä herraa hän ei ole nähnytkään. Hoitokoira puskee takapuoltaan mummon jalkoihin, raps, raps, koira tanssii. Kerron Hoitokoiran nimen ja iän.

– Kymmenen vuotta! mummo henkäisee, ottaa asennon, kumartaa. – How do you do, Sir!

Hoitokoira saa ansaitsemansa ihailun. Hänen häntänsä pyörii propellin lailla, hänen tassunsa leijuvat ilmassa.

Mummo kysyy, voiko Hoitokoiralle antaa namipalan, kaivaa pienen muovipurkin laukusta. Tutun näköisiä happy bones-namuja, mutta miten suhtautua tuntemattoman tarjoukseen? Ovatko namut myrkytettyjä? Voinko luottaa Koiramummoon? Apua, miksi maailma on tällainen, että aina täytyy olla epäluuloinen? Jos Hoitokoira olisi omani, antaisin hänen nauttia tarjoilusta, mutta kun ei ole.

Ohitsemme kulkee lapsia, Koiramummo tuntee heidät nimeltä, he eivät näytä pelkäävän häntä, eivät juokse kirkuen karkuun vaan vilkuttavat meille. Jollain kauempana olevalla pihalla koira puolustaa reviiriään haukkumalla. Mummo kertoo haukkujasta nimen, rodun, mieltymykset. Hoitokoiraa ei haukunta kiinnosta, hänen katseensa on kiinnittynyt mummon sormissa olevaan herkkuun.

Koiramummo on vaaraton, pakko olla. Hoitokoira pääsee piinasta, nielaisee namin, jää odottamaan toista. Hyvästelemme mummon, palaamme kotiin ja muutamien minuuttien ajan seuraan Hoitokoiraa tarkasti. Hän voi hyvin ja haluaa nukkumaan viereeni. Horteen läpi kuuntelen hänen tyytyväistä kuorsaustaan.

Advertisements

12 Responses to Koiran elämää 2

  1. Amalia says:

    Kyllähä kaikenlaisia hulluja on olemassa. Ikävä kyllä.

  2. Maarit says:

    Onneks minun taluttamille koirille ei ole tarjottu namuja. Mulla nimittäin on vakiovastaus, koiralla on herkkä vatsa 🙂 Koirat on raivostuttavan ihania 😀

  3. Jael says:

    Bambillekaan ei ole tarjottu nameja tuntemattomilta. Mutta tuollaiselta mummolta varmaan Bambikin ottaisi mielellään namun;tosin Bambi ei lainkaan tykkää koirankekseistä….

  4. sirokko says:

    Ei kyllä olisi tullut mieleenkään epäillä… mutta kun ei ole koskaan vieraan koiraa vastuulla ollutkaan. Meidän koirallehan ei kukaan tulisikaan tarjoamaan namuja.

  5. aimarii says:

    Minä olen sinisilmäinen ja uskon ihmisistä hyvää. joskus se tietysti voi napsahtaa. Oman hoitokoiran kohdalla juju on vaan siinä, ettei se voi syödä mitään, missä on vehnäjauhoa. Pitää aina varmistaa, mitä antaja on tarjoamassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: