Koiran elämää 3

 

Minulla on tapana puhua yksikseni, ääneen. Hoitokoiran ulkoiluttaessa minua, olen huomannut, että tämä äänekäs tapani ei saa enää vastaantulijoita näyttämään yhtä turvattomilta ja pelokkailta kuin silloin, kun ramppaan kylän raittia yksinäni.

Olen myös huomannut, että puhuessani Hoitokoiralla, sanon kaiken kahteen kertaan. Se on aika ärsyttävää ja kuulostaa oudolta jopa omissa korvissani.

– Mennäänkö kalliolle kiipeilemään? Mennäänkö? Kalliolle?
– Mikäs siellä haisee? Onko se myyrä? Myyräkö se on, joka siellä haisee? Myyrä?
– Missä pallo on, etsi. Etsi! Missä pallo on? Pallo?

Läheinen yrittää ehdottaa, että tämä tautologia (kielikello: saman asian tarpeeton toisto) johtuu siitä, että Hoitokoira ei puhu mitään ja minun on vastattava hänen puolestaan. Ei pidä paikkansa. Hoitokoira heiluttaa häntäänsä, kääntelee päätään sivulta toiselle, tärisee innosta. Kyllä hän vastaa.

Luulen, että saman asian jankkaaminen johtuu läheisestä. Hänelle eivät asiat mene aina ihan heti perille.

Advertisements

28 Responses to Koiran elämää 3

  1. Äijä says:

    Join the club.
    Tyypillinen keskustelu minun ja kissani välillä:
    – Mau.
    – No moi Upi!
    – Mau.
    – Oho?
    – Mau!
    – Niinkö?
    – Mjauuu.
    – Älä nyt?
    -Mrraurr.
    – Voi kauhea.
    – Mouu!
    – Joo joo, heti.
    – MAUU!
    – Oota nyt, kestää hetken…. (avaan kissanruokapussin, laitan sen lautaselle) Ole hyvä, ole hyvä.
    – Kurr… hyrr…

    • susupetal says:

      Tutulta kuulostaa, mutta koira on siitä hyä, että sen kanssa voi rauhassa jutella myös ulkona, eikä porukka katso nin varautuneesti kuin silloin, kun höpöttää yksinään, Äijä 😉

  2. polgara3 says:

    Shushu nuppuseni! Tuo kuuluu asiaan. Etkö ole huomannut, että minä kyselen Minniltä, kuka on talon kaunein tyttö, kuka, kuka? Sinäkö? Samoin jaksan jaanata tarvetta paijatukseen ja ruokakeskustelu käy varsin Äijän ja Upin tyyliin 🙂 Kyllä se on eläin, joka muuttaa ihmistä eikä XXXXX *sensuroitu*! 😛

  3. isopeikko says:

    Koiran kanssa on hyvä jutella… Säkkijärven polkassa ehdotetaan murheiden jättämistä hevosen huoleksi, koska sillä on isompi pää. Harmi, etti hevosia tule vastaan edes joka päivä. 🙂

  4. Kiiris says:

    Hih, suloinen tarina.

  5. eljasverve says:

    puhun aina kun olen yksin meidän koiralle ja meidän kissalle – ”älypuhelin” puolestaan edistää ns. tilattujen blogien lukemista… 🙂

  6. lastenlasten kanssa aina juttelen, vastauksenkin saan ♥

  7. rantakasvi says:

    Nyt on sitten minun eläimettömän pakko myöntää, että jos puhun, puhun yksikseni.

    Kun minulla oli muutaman viikon hoitokoira, sanoin sille usein tähän aikaan päivästä: mitäs jos keitettäisiin kahvit? Samalla kolistelin kahvinkeitintä. Koira meni ovelle, jonka avasin. Koira juoksi piharakennuksen ovelle ulisemaan ja siitä siellä työskentelevä mies tiesi, että kahville olisi tultava.

    • susupetal says:

      Olen jo pitkään puhunut yksikseni, Rantakasvi, niin sisällä kuin ulkona, mutta ihan mukavaahan se on, että nyt joku kuuntelee…
      Fiksu hoitokoira teillä!

  8. aimarii says:

    Mukavaa se vaan on puhella ääneen, kun jotain on mielessä. Niin minä tein eläinteni kanssa ja nyt puhelen kastemadoille niitä koukkuun työntäessäni. Pyytelen anteeksi raakuuttani. Kyllä eläin tajuaa, että hänelle jutellaan ja ilmentää ruumiin kielellä palautteen. Matokin kiemurtelee, ikäänkuin valittaen minulle, ettäs kehtaankin.

  9. kaari3 says:

    Onhan se kivaa, että on puhekaveri! Meidänkin Isäntä juttelee minulle, kahden huoneen ja yhden kerroksen takaa.

  10. Jael says:

    Minä juttelen koiralle paljonkin,ja joskus se kääntää päänsä minua kohti,ja katselee,ja silloin jopa kuvittelen sen ymmärtävän;D

  11. Millin says:

    Koirille pitää puhua, ne ymmärtävät. Ne tietävät ajatuksesi jo ennen kuin olet ehtinyt ajatellakaan 🙂

  12. BLOGitse says:

    🙂 ja tuohon päälle vielä lässyttävä puhetyyli, sellainen miten monet puhuu vauvoille!
    Jotkut kirjoittajat ovat tautologiasuossa joka ärsyttää rytmikorvaani….

  13. sirokko says:

    Sen jälkeen kun keksittiin kännykät on saanut höpistä ihan rauhassa yksikseen kadullakin eikä kukaan enää katso kummissaan. Koiran kanssa keskustelu on aina ollut sallittua. Hoitokoirasi kyllä taitaa pitää sinua pikkuisen vähäjärkisenä, kun samoja toistelet jatkuvasti, mutta ehkä se ymmärtää ettet vielä ole ihan sinut tämän keskustelujutun kanssa 🙂

  14. Elegia says:

    Hih, kuulostaa minulta kun ulkona tulee koira vastaan. Siis jonkun muun koira, joka ei yleensä (valitettavasti) ole edes kiinnostunut minusta. Ja minä hösötän oooi voi kukas se siinä tepsuttaa aaaaw well hello baby how are you today. Omistajalle(kin) huikkaan sitten nolona heit. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: