Valo

 

asetelma9

 

Marraskuu vetelee viimeisiään, omassa vieterissäkin veto alkaa olla lopussa. Surullinen syksy, ikävää, luopumista, pettymistä, hämmennystä. Iloa myös. Hetken lohtuja.

Kuukausi on mennyt asetelmien teossa, olen osallistunut Millinin vetämään Taideteema-haasteeseen. Valokuvia on tullut otettua todella vähän, maalaaminen on pitänyt minut pinnan yläpuolella tämän marraskuun ajan.

Mielialani ei ole vuodenajoista kiinni. Olen kadottanut kesiä pimeään, en ole nähnyt omenapuiden kukkivan. Marraskuu ei aina ole musta hauta. Marraskuun pimeään auttavat ystävät, jotka sytyttävät yhdessä kanssani kynttilän, joiden kainaloissa voin ikävöidä. Olen onnekas. En pelkää tulevaa, en yksin vanhenemista, en unohdetuksi tulemista.

Rakastan värikkäitä, vilkkuvia, kaikenlaisia valoja, joita ihmiset ripustavat ikkunoihin, paljaisiin puihin, porttien pieliin. Nautin puutarhatontuista, joiden hiippalakeissa ledit tuikkivat. Maailmassa ei voi olla liian paljon valoa, ei ystävyyttä, ei välittämistä, ei toisen huomioimista. Onko mikään kauniimpaa kuin olla valo toiselle ihmiselle. Onko mikään arvokkaampaa kuin tulla itse valaistuksi.

 

 

 

 

Mainokset

16 Responses to Valo

  1. Kiiris says:

    Allekirjoitan! Täälläkin syttyvät tänään kaduille asetellut jouluvalot. Mukavaa. Ei haittaa vaikka vähän vettä satelee, kun valot tuikkivat. Kuvia vaan ei voi sateella napsia….

  2. Maarit says:

    Minulla/minussa ei tuiki yhtään 🙂 Katoin kaikki asetelmat, oli hienoja! Osaat käyttää eri tapoja ja erilaisia materiaaleja 🙂

  3. Millin says:

    Ystävät tuovat valoa ja iloa, marraskuukin meni, harmautta tuskin huomasi.

  4. rantakasvi says:

    Tuo sinisyys ja valo luo toivoa.
    Aivan sama tunne vuodenajoista, ei olotilat ole niistä kiinni. Jokunen kesä on jäänyt minullakin pahimpina aikoina mielestä pois.

  5. Amalia says:

    Ei oo! Kyl vaan ystävät ovat tärkeitä, mutta pienet Vastoinkäymiset ovat elämä suola. Miten sitä laulussa niistä matonkuteiden raidoista sanotaankaan.

  6. sirokko says:

    Minun on ikävä jouluvaloja, joulunalustunnelmaa, pimeydessä vilkkuvaa välkkyvää, ja niitä valoa tuovia läheisiäkin. Ei, valoa ei koskaan voi olla liikaa, tulla valaistuksi, hienosti sanottu.

  7. En ole sinua unohtanut, syksy on vain ollut niin rikkonainen matkojen takia. Olla valona, kauniisti sanottu. Muuten aivan ihana puulotaulu!

  8. Sirpa H says:

    Olla valona ja tulla valaistuksi – kauniisti sanottu. Ja noihin sanoihin voi kiteyttää koko elämisen tarkoituksen ! Minustakin on huojentavaa, että tämä marraskuu on pian kohta ohi ja se luonnon oma valo alkaa pikkuhiljaa nousta tänne meidän Pohjolan taivaalle – varovasti hapuillen ensin, mutta kuitenkin varmasti….
    Hienon taulun ooot taas tehnyt !

    • susupetal says:

      Totta, Sirpa, siinä se elämisen suola, huomioida ja tulla huomioiduksi, hirvittävän yksinkertaista ja niin kamalan vaikeaa.

      Valoa kohti mennään! Hampaat irvessä, mutta silti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: