Joulukortit

 

Anni istuu keittiön pöydän ääressä, kirjoittaa joulukortteja. Kortit tehtiin edellisviikonloppuna, kun lapsenlapset olivat hoidossa. Kimalletta löytyy edelleen kaikkialta.

Pojantyttö on liimannut kartongin palan täyteen hopeisia tähtiä. Tähdet halkovat taivaan kantta selkeässä rivistössä. Pikkupoika on kiinnittänyt tyhjät tarra-aukot keltaiselle kartongille. Ovat kuulema aurinkoja.  Alkavasta vuodesta tulee aurinkoinen, kimalletta ripsissä.

Osoitekirjan silkkinen kansi on selaamisesta kulunut, muisto Tukholman vanhasta kaupungista, sieltä ostettu, täynnä osoitteita ja puhelinnumeroita lankapuhelimiin.

Maaretta… ei korttia Maaretalle, Maaretasta ei ole kuulunut mitään koko vuonna. Anni tietää, että Maaretalta tulee taas jouluksi monisivuinen PDF, jossa on koko vuoden koko suvun kuulumiset kuvien kanssa.
Sanna… ei korttia Sannalle, vaikka Sanna ajatteleekin Annia aina ja koko ajan. Juuri ajattelin soittaa sulle, juuri ajattelin sua ja sitten tuli meili, juuri äsken! Meedio.
Heidi…ei korttia Heidille. Heidi kuoli keväällä, sydänkohtaus heti viisikymppisten jälkeen.

Heidi jää hetkeksi Annin mieleen, osoitekirjan sivut painuvat kiinni. Heidille ei korttia. Ei enää koskaan.

Juulia…ei korttia Juulialle. Juulia ei vastaa meileihin, ei kirjeisiin, on lakannut olemasta. Miksi, sitä Anni ei tiedä, ei jaksa enää edes välittää.
Ilpo, Hanna, Kaarina, Jussi, ei. Jussin uusi vaimo ei halua kortteja, ei usko, että miehet ja naiset voivat olla vain ystäviä. Vain ystäviä, hassua, ystävyyshän on tärkeämpää kuin rakkaus. Rakkaudet tulevat, menevät, laimenevat, ystävyys pysyy.
Tai sitten ei. Hädässä ystävä tunnetaan. Iiris ottaa yhteyttä, kun on hätä. Kun se tarvitsee autokyytiä, kantoapua, muuttoapua.
Ei mitään yhteyttä keneenkään. Stiina…ei, Stiina kyllä pitää yhteyttä, mutta ei koskaan omasta aloitteestaan, Stiinalta on aina kysyttävä mitä sille kuuluu. Sitten se vastaa ja kertoo mielellään kuulumisensa, eikä ole koskaan niin utelias, että kysyisi toiselta mitään.

Anni laskee kynän kädestään. Hän heittää osoitekirjan roskiin, sillä ei tee enää mitään. Kahteen tekemäänsä tonttukorttiin hän kirjoittaa jouluterveiset pojantytölle ja pikkupojalle. Niitä ei tarvitse postittaa, hän vie ne mukanaan jouluna.

Mainokset

20 Responses to Joulukortit

  1. rantakasvi says:

    Tuttuja ovat, Jussi, Juulia ja Iiris ja moni muu. Jotenkin surullista.

  2. sirokko says:

    Niin surullista, tähän kai on tultu ettei kukaan enää jaksa ystävyyssuhteisiin panostaa, monet ei enää omaan perheeseensäkään, yksinäinen vanhuus häämöttää..

  3. Maarit says:

    Nimet ja osoitteet on vähentyneet minunkin os.kirjasta.

  4. Amalia says:

    Kylläpä asia on esillä yhdessä, jos toisessakin paikassa, kun oon päättänyt olla laittamatta kortteja. Valtaosa korteista ois just sellaisille ihmisille joiden kanssa ollaa vaan joulukorttiasteella. Pitäkööt tunkkinsa, kun ei koko vuonna muisteta 😦

  5. Kiiris says:

    Eipä löydy minultakaan montaa kortin vastaanottajaa…. toisekseen olen laiska merkkien hankintaan ja sitten postilaatikolle. Peevelin posti stadissa kun muutti hirmuisen ylämäen taakse 😦

  6. Maija Haavisto says:

    Hieno tarina. Itsestäni tuntuu usein vähän tältä, vaikka en kortteja lähetäkään (siis muista syistä kuin tässä mainittu :-P). Vanhempani kyllä lähettivät kortteja hyvin ahkerasti. Kun olin pieni, minut laitettiin usein tekemään jopa sata korttia.

    • susupetal says:

      Maija, muistan, että meilläkin oli suuria korttitalkoita, kun olin lapsi, varmaan tuo sata ja ylikin tehtiin. Onneksi melkein koko perhe yhdessä oli niitä tekemässä.
      Nykyään joulutervehdykset hoituvat paljolti sähköisesti, tekstari, kortti facen seinälle, sähköpostilla.

  7. Sata korttia ei aikoinaan ollut mitään. Pinot pienenevät, vanhempi sukupolvi, joka kortteja arvosti on poissa. …olisin laittanut kortin, mutta postimaksut ovat niin kalliita, pistin naamakirjaan… jne. Eihän se ole samaa! Surullisen asialiseti kiteytit joulutevehdysten lähettämisen, tai sen puutteen.

    • susupetal says:

      Ei se minustakaan ole sama, Kaari, mutta kyllä sähköinen, henk.kohtainen tervehdys silti lämmittää sydäntä. Facen tai blogin tervehdys ei niinkään.

  8. Juuri laitoin postiin vaivaiset 12 korttia ja kaikki sinne Suomeen, moni on jäänyt pois listalta,ja juuri sen takia ettei vuoteen kuulu mitään. Yhden kortin pk oli 3,70 kalliimpi kuin kortti itse, mutta näin se on. Teen itse kortit. Tarinasi oli hyvä ja ajankohtainen, mutta miksi on tultu niin kiireiseksi tai ei kirjoiteta enään? Pitääkö aina päästä helpommalla, kuten face tai blogissa yhteisesti tervehdys, johon kyllä sorrun taas itsekin noille kavereille joita noilla foorumeilla on.

  9. aimarii says:

    Niin totta, aivan liiankin totta. Juuri noin olen ajatellut jo useamman joulun alla. Saan myös hukata jo ositekirjan turhanpäiväisenä. Tuntuu, että olen unohdettu, vai onko kuitenkin niin, että itse olen unohtanut.

  10. sirpa321 says:

    Surullista, jos korttiperinne hiipuu. Tykkään lähettää kortteja ja kortin pitää olla saajansa oloinen. Mitä tahansa läpyskää ei voi lähettää.
    Tänään kirjoitin ja lähetin kortit. Yhden kortin olisin halunnut vielä laittaa, mutta kuoleman paholainen ehti ensin. Ei sen pitänyt vielä tulla. Vasta keväällä tai jotain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: