Matkalla

 

Olen tutustunut maailmaan, jota en tiennyt olevan. Tai tiesin, mutta se ei ollut minun elämääni, ei ole ollut sitä pitkään aikaan. Heti, kun mahdollisuus tuli, maksoin laskut maksukuorissa, täytin lomakkeen, pudotin kirjekuoren postilaatikkoon. Näppäinpuhelimet toivat käyttöön puhelinmaksamisen, näpyttelin tilinumeroita, viitenumeroita, rauhallinen miesääni kertoi minulle, että kaikki hyvin, lasku on maksettu.

Isä torjui pankkikortin, hymyili pankkineideille, huokaisi, että hyvät ihmiset, te sahaatte juuri sitä oksaa jolla itse istutte. Kohta teitä ei enää ole, ei ole pankkikonttoreita. Minä aloin maksaa laskut netissä, ihanaa, huoletonta. Samalla olen maksanut isän laskut.

Kuolinpesästä ei voi ennen perunkirjoitusta maksaa laskuja online. Kohta kolmen kuukauden ajan olen kävellyt pankkikonttoriin, isän laskuja mukanani, mukanani myös virkatodistus, henkilökorttini, ottanut vuoronumeron ja istuutunut odottamaan. Uusi maailma. Minulla ei ole ollut asiaa pankkeihin vuosikymmeniin, ei ole lainoja, ei omaisuutta, ei mitään.

Pankkivirkailijoita on yksi, joten on samantekevää, mihin aikaan tulee jonottamaan. Jonoa on aina. Minulla ei ole kiire, yhtä hyvin voin istua konttorin tuolilla kuin kotona sohvalla. Olen aina jonottajista nuorin. Saan helposti auki konttorin kaksi painavaa ovea, minun ei tarvitse pujottaa rollaattoria tuulikaappiin, ei odottaa, että joku pitäisi ovea auki, kun tulen sisään pyörätuolilla.

Istun ja odotan. Tekee kipeää, kun kuuntelen asiakkaiden ja pankkivirkailijan  keskusteluja. En halua tietää, kuinka paljon myssypäinen mummo nostaa rahaa, en halua nähdä, miten hän tunkee neljä viidensadan ja kaksi sadan euron seteliä laukkuunsa, lähtee ulos. En halua ajatella kaikkia niitä pankin asiakkaita, jotka kulkevat hitain askelin kauppakeskuksen käytävillä, mukanaan satoja, tuhansia euroja.

Tiskiltä nostetaan kaksitoista euroa, se on automaatista mahdotonta. Tiskiltä kysytään saldoa, toiveikkuus vaihtuu pettymykseen, rahoja ei ole vieläkään tullut. Jono purkautuu hitaasti, ei laisinkaan, sillä konttoriin tulee koko ajan uusia ihmisiä. Aina välillä tapahtuu hermostuminen, kiireinen eläkeläinen tunkee tiskille, vaatii saada tietää, eikö täällä todellakaan ole enemmän pankkivirkailijoita kuin vain yksi. Asiointi pysähtyy virkailijan kertoessa vastaustaan, muut odottajat mulkoilevat kysyjää, tule pois, ei nyt ole sinun vuorosi, hidastat entisestään asiointia. Oikean vuoronumeron omaava pappa ilmoittaa, että nyt on hänen vuoronsa, hän on odottanut jo kolme varttia.

Päällysvaatteissa on kuuma. Minua ennen on vielä yhdeksän ihmistä ennen kuin pääsen maksamaan seurakunnan ja kiviveistämön laskut. Tämä on matka, olen jossain kaukana, uusissa maisemissa, uusia kokemuksia rikkaampana.

Mainokset

22 Responses to Matkalla

  1. rantakasvi says:

    Olet tutustunut maailmaan, jossa tästä meidänkin kylältä elää moni mummeli. Kuulen heiltä kauanko he jonottavat pankissa ja ehtivätkö ajoissa pankkiin. Kirkolla on pankin kassapalvelut auki vain kolme tuntia keskellä päivää. Mummelit nostavat kuun alussa aina eläkkeensä kokonaan.
    Tämäkin on jotenkin surullista. Ennen oli pankkivirkailijoilla aikaa rauhassa jutella.

    • susupetal says:

      On se sitten turvallista kävellä kuukauden eläke mukanaan. Jep, eipä niitä paikkoja enää ole, missä jutella, ehkä apteekissa ehditään vaihtaa muutama sana, Rantakasvi.

  2. sirokko says:

    Tuo on oikeasti järkyttävää. Onnellisia ne, joilla on lapsia asioita hoitamaan, kaikilla ei ole niitäkään lähellä.

    • susupetal says:

      Niin monet asiat siirtyvät online, Sirokko. Itse pidän siitä, mutta kaikilla ei todellakaan ole koneita, eikä edes halua asioida verkossa. Mummelien pitäisi vaan ladata kännyköihin sovelluksia, niin homma toimisi….

  3. Voi niitä aikoja kun palkka oli pussissa ja kaikilla töitä.

  4. aimarii says:

    Totta, että on sahattu ja sahataan oksaa, jolla istutaan. On pankkeja, joista ei enää voi nostaa käteistä. Kaikki pitää hoitaa netin kautta.
    Asiakkaan aika ei ole mitään, trendi on vain vähentää virkailijoita kaikkialla, mutta mikä lopulta tulee vetävän kouraan?
    Ajattelen, kuten Andy tuossa ylempänä – oi niitä aikoja, kun sai palkan tilipussissa, eikä työttömyyttä ollut.

    • susupetal says:

      Aimarii, jep, täälläkin on konttori, jossa kauniisti lukee, että ei kassapalveluja. Kaipa se on se tuleva trendi: teveyskeskuksessa ei ole kohta palveluja, mutta skypen kautta voi kertoa oireistaan päivystävälle sairaanhoitajalle.

  5. sirpa321 says:

    Juuri tänään oli maakuntalehdessämme juttu aiheesta. Pankit haluavatkin, että ihmiset joutuvat jonottamaan. Toivovat, että asiakkaat kyllästyvät siihen ja siirtyvät pankkikorttien ja netin maailmaan.

    • susupetal says:

      Olen siis kirjoittanut ajankohtaisesta aiheesta, Sirpa! Pankilta tuli isälle postia, jossa kaiken aikaa kehotettiin vaihtamaan asointi sähköiseksi. Joo, eihän hänellä ollut tietokonetta, kuten ei monella muullakaan vanhuksella.

  6. Amalia says:

    Niinhän se on, että kaikessa ollaan menty, niin pitkälle, että enää ei monessa paikassa saa enää rahaa pankista. Esim. Vääksyn Nordeasta. Kuitenkin pankkitili pitää kaikilla olla. Enää ei voi suoraan laittaa sukanvarteen.

    • susupetal says:

      Joskus miettii, miksi pitää olla edes se pankkitili, kun on niin paljon työttömyyttä, lomautuksia, eihän sille tilille tule edes sen verran rahaa, että tulisi toimeen. Ja kun siltä tililtä ei saa nostettua rahaa, jos ei ole korttia, konttori on muuttanut jo muualle. Elämme ihmeellisiä aikoja, Amalia.

  7. Hannele says:

    Tuo ihan eri maailmaa…. mutta kyllä minä voin kenen laskuja vaan maksaa online…

    • susupetal says:

      Joo, vohan sitä maksaa kenen tahansa laskuja online omalta tililtä, jos siellä on rahaa, Hannele, mutta kuolinpesän tililtä ei voi maksaa online ennen perunkirjoitusta ja pankin lakimiesten tarkistusta, näin ainakin Suomessa.

  8. sini says:

    Kiehuttaa nuo kaikki palveluiden alasajot, meidän kylältä on viety pankki vuosi sitten, posti ja neuvolapalvelut, pieni kyläkirjasto toimii vielä kun on tarpeeksi pantu vastaan sen lopettamista ja tosi on, kaikilla ei ole koneita eikä mahd.asioida netissä johon kaikki ”palvelut” yritetään keskittää. Arvauskeskuksen asiat ovat olleet jo vuosia sanonko mistä…mur-mur! Kampaamoja kyllä on tuossa meidänkin kylällä kolme!! (3) ::DDDDDDDDDDDD

    • susupetal says:

      Kampaajoa kolme, no, onneksi edes jotain palveluja, Sini…sitä oletetaan, että ihmisillä on netti ja auto, ei tässä maassa muuten pärjää.

  9. Monesti ei osaa arvatakaan, miten vaikeaa jotkut asiat ovat hoitaa, jos ne eivät kuulu normaalin olotilaan, vaan niitä joutuu ykskaks toimittamaan. Minulle jo pelkästään NORDEAan meno nostattaa näppylöitä. No, mutta, ihmisten tarkkailu on siellä pankissa istuessakin aika mielenkiintoista hommaa.

  10. emmä says:

    Aukioloajat ovat ainakin maalaiskaupungissa lyhyitä, joten väkisinkin jonoja tulee.
    Helpoimmalla pääsee, kun ottaa asenteen ettei ole kiire. Minua hirvittää myös nuo mukana kuljetettavat ja kotona säilytettävät rahamäärät. Liian usein kuulee, että vanhuksilta varastetaan.

    • susupetal says:

      emmä, ihmettelen, miten työssä käyvät hoitavat nuo asiat, jos on pakko käydä pankissa ja jonottaa. Itsellä ei ole kiire, joten ihan sama.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: