Koiran elämää 6

 

Hoitokoira on kiitollinen yleisö. Hän ei pane pahakseen lauluani. Itse asiassa hän tuntuu hyräilevän mukana, yhteinen sävel on löytynyt. Epäilen, että hän on hyvin musikaalinen.

Hän pitää myös loruilusta, vaikka hän on saavuttanut jo korkean iän. Ehkä suustani päästelemä höpölöpöily vie hänet muistoissa pentuaikaan ja hän tuntee itsensä jälleen viriiliksi, vahvaksi ja nuorekkaaksi.

Minulle ainakin käy niin.

Advertisements

10 Responses to Koiran elämää 6

  1. sini says:

    Minäkin pidän loruilusta vaikka olen jo aika korkeassa iässä! -DD mites se menikään koiran vuosi versus ihmisen-?

  2. sirokko says:

    Minun pitäisi ruveta harjoittelemaan tuota höpölöpöilyä oikein aktiivisesti, olen tosi huono keksimään puheenaiheita, se voisi auttaa siihenkin (muuten kyllä itsekseni saatan ajatella ja vastailla itselleni ääneen). Tina ei enää reagoi kuin moskeijan kutsuhuutoon, ulisee kiitettävästi mukana, taitaa sattua korviin kun omiinikin se ottaa.

  3. Jael says:

    Mukava yleisö:)

  4. rantakasvi says:

    Minä kun en ole koiriin tottunut, niin viimeksikin selitin hoitokoiralle kaikki mitä aion tehdä. Se katseli pää kallellaan ja kulki perässä. 🙂

  5. Kiiris says:

    Yhteislaulun ihanuutta….lauloiko hoitis kolmatta ååntä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: