Velvollisuus

Koska olin syntynyt vanhimmaksi lapsenlapseksi, asemani ei koskaan muuttunut. Nuorin lapsenlapsi oli hetken ajan nuorin, sitten hän luovutti paikkansa uudelle tulokkaalle.

Vanhimman velvollisuuteen kuului lukea jouluevankeliumi ennen joulupäivällistä.

Serkku oli kaksi kuukautta minua nuorempi, mutta hän sai istua rauhassa. Hän oli poika, se myös vankisti hänen turvaansa. Poikien ei tarvinnut tehdä tiettyjä asioita, tytöt oli luotu sellaiseen. 

Vihasin ääneen lukemista, vihasin esiintymistä, mutta eniten vihasin lipeäkalaa, joka oli asetettu pöydälle juuri kohdalleni. Mummi rakasti lipeäkalaa, eikä hän koskaan kysynyt, pitikö kukaan muu siitä. Lipeäkalaa oli oltava ja paljon. Voin vannoa, että kalaa oli enemmän kuin kaikkia muita jouluruokia yhteensä. En muista väärin.

Evankeliumin jälkeen kaikki lauloivat yhdessä Enkeli taivaan, nuorimmat tätieni sylissä, pulleina ja unessa. Kalan pinta muuttui kelmeämmäksi, säkeistöjä oli laulussa paljon. Ukin ruokarukouksen aikana näin äidin puristavan isän kättä, istuin heidän vieressään..

Lipeäkala lähti kiertämään, katsoin sen etenemistä pöydän ympäri. Tiesin, että oli turha toivoa lautasen tyhjenevän kokonaan ennen kuin se palaisi jälleen kohdalleni. Tänä jouluna yrittäisin ottaa vain pienen palan, minun oli oltava nopea ennen kuin mummi ehtisi laittaa kalaa lautaselleni.

Tarjoilulautasen palatessa luokseni lähes koskemattomana äiti vilkaisi minua, otti sormistani kiinni, silitteli. Kuulin hänen hyräilevän, aivan hiljaa, vain minun korvilleni, vakuuttaen, että kohta lähtisimme kotiin, tanssisimme kuusen ympärillä.

Hej, tomtegubbar, slå i glasen och låt oss lustiga vara! En liten tid vi leva här, med mycket möda och stort besvär. Hej tomtegubbar…

Mainokset

12 Responses to Velvollisuus

  1. Amalia says:

    Meilläkin oli aina lipeäkalaa, mut onneksi sitä ei ollut pakko syödä 🙂 Äiti vielä viimeistä edellisenä jouluna ystävilleen piti lipeäkalakestit. Huh kaiken maailman herkut!

  2. rantakasvi says:

    Meillä on edelleen lipeäkalaa, valkokastikkeen kanssa. Pidetään siitä molemmat. Makuasia 🙂
    Onneksi en ole koskaan joutunut lukemaan evankeliumia, sitä tapaa meidän perheessä ei ollut.

  3. Kiiris says:

    Isäni oli lipeäkalamies, minä en, hajukin jo öklötti… hei tonttu-ukot…… 😉

  4. polgara3 says:

    Hyvä lipeäkala (alusta asti tehty) on hyvää. Yllättäen se on tosi hyvää paistettuna seuraavana päivänä! Tätä ei varmaan kukaan enää usko, mutta näin on 🙂

  5. Onneks ei enään meillä Joulupöydässä lipeäkalaa, nimikin puistattaa.

  6. aimarii says:

    Varmasti hyvin stressaavaa tuo lipeäkalalautasen lähestyminen sinua kohti vasta, kun olit jouluevankeliumin lukemisesta selvinnyt.
    Minä en ole edes ikinä maistanut lipeäkalaa. Taidan välttää sen täst edeskin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: