Valehtelija, valehtelija

 

Nyt seuraa siis paljastus ja kerron, mikä viidestä väittämästä ei ollut totta. Ihan järjettömän jännittävää!!

Ai, eikö.

No, enivei, väittämät olivat

1. Olen syönyt monta illallista Marokon kuninkaan entisessä palatsissa.
2. Olen saanut Tarja Haloselta kirjeen, jossa hän kiitti minua maalaamastani muotokuvastaan.
3. Olen vajonnut reaktiiviseen psykoosiin, pyörinyt ympyrää, itkenyt ja huutanut Elielin aukiolla.
4. Olen ollut jordanialaisessa sairaalassa. Siellä oli oikein viihtyisää. Aamukahvin kanssa tuotiin konjakki ja huoneessa sai tupakoida. Tuhkakuppi oli kristallia.
5. Olen himovirkkaaja, minulta kuluu torkkupeiton tekemiseen vain kaks-kolme viikkoa.

Valetta on numero viisi. Peiton virkkaamiseen meni neljä viikkoa.

Seuraavaksi yritän kirjoittaa jotain mielenkiintoisempaa, kiitos arvauksista ja anteeksi.

valmis

Advertisements

16 Responses to Valehtelija, valehtelija

  1. sirokko says:

    No jaa, sehän riippuu vähän torkkupeiton koostakin, voihan se olla valmis jo kolmen viikon päästäkin, jos ei päätä jatkaa…. Miinulla on ollut sängynpeiton alku odottamassa jatkoa jo 40 vuotta, värimaku muuttui kesken työn.

    • susupetal says:

      Vauvan torkkupeitot ovaty kätevän kokoisia, Sirokko, ja nukkien!

      Pitkään ei todellakaan kannata tehdä, sillä tuo värimaku muuttuu vuosien mittaan! Tämä tuli lahjaksi, joten se joudutti tekemistä.

  2. emmä says:

    Joten viideskään ei ihan valetta ollut. 😀

    On nämä blogit ihania paikkoja pistäytyä. Työläämpinä viikkoina ei ehdi, mutta näitä voi selata kerralla vähän useamman, kun aikaa on. Tervetullutta tuuletusta omaan metsittyneeseen ajatusmaailmaan.

    Oma bloggaaminen on alkuaikojen jälkeen harventunut, mutta edelleenkin koen sen mielekkääksi vaikka seuraajia ei kauheasti olekaan. Monet kommentoivatkn tai vain peukuttavat naamakirjan kautta, vaikka osa ei ei edes käy koko blogia varsinaisesti vilkaisemassa. Minulla on vain viiden vuoden jakso takana eli olen ihan noviisi vielä teihin alkuaikojen konkareihin.
    (Vähän tuohon edelliseen postaukseen liittyen kommentoin tähänkin.)

    • susupetal says:

      No, ei ihan puhdas vale, emmä, ei minusta ole oikein kunnnon valehtelijaksi 😉

      Omaa metsittynyttä ajatusmaailmaa minäkin yritän interaktiivisesti tuulettaa.

  3. harakka says:

    Torkkupeitto neljässä viikossa!
    Sehän on saavutus! Mulla yleensä alkaa hyvin, mutta sitten jatkossa siihen iskeekin väsy ja loppuu koko innostus yleensä noin isoissa töissä.
    Mulla on laatikollinen lappuja erivärisiä, eri peittoihin tarkoitettuja, kunpa joskus valmistuisi…hi!
    Mutta ihmeesti sitä mieli tulee hyväksi, kun kommentti tulee postauksen jälkeen, kiitos sullekin, kun olet jaksanut käydä kommentoimassa.
    Mä täällä olen vielä flunsassa, yskä ja nuha ei tahdo loppua, ja nyt korvakin vaivaa, meen huomenna taas lääkäriin..huoh!

  4. Maarit says:

    Upea peitto! Minullakin on monenkokosia palasia, jospa joskus….

  5. rantakasvi says:

    Heh, arvasin siis oikein!
    Peitto on kaunis silti.

  6. BLOGitse says:

    Muistin matkustelusi, tiedän taiteellisen monilahjakkuutesi mutta en kyllä osannut arvata narraustasi.
    Minä olen kerran saanut kunnon itkuhuutoraivarin Stockan edessä – aikuisena, keskellä päivää. Sairaalat ja hammashoidot on tuttuja monestakin maasta…auts.
    En muista aikaa milloin viimeksi olen virkannut tai kutonut…ompelen silloin tällöin, välillä saan kohtauksen jopa vaateompeluun…mutta olen pelannut vuoden verran ilmaisia kännykkäpelejä – tekee hyvää aivoille! 🙂 hahahah….

    • susupetal says:

      Onneksi itse olen päässyt pelikoukusta irti, BLOGitse, vuosia pelasin pleikkarilla lumilautailupeliä ja silloin oli paljon lyhytunisia öitä!
      Vai itkuhuutoraivari Stockan edessä, no, sellaista sattuu, tuskin kukaan edes huomaakaan, kaupungilla kun pyörii kaikenlaista porukkaa 😉

  7. aimarii says:

    Äh ja voi, miten pieleen arvasin. En vaan ikinä olisi valeeksi ajatellut tuota virkkausjuttua, kun tiedän, että virkkaat. Nopea olet kyllä ollut tuon peiton tekemisen kanssa. On se mahottoman nättikin.
    Utelias kun olen, niin kerro hitusen noista illallisista Marokon kuninkaan entisessä palatsissa. Jos tykkään, että työnnyt liian lähelle, niinälä kerro. Ei se mitään.

    • susupetal says:

      Peitto tuli lahjaksi, Aimarii, sen takia sen piti valmistua nopeasti.

      Tuttavaperheen miehen appivanhemmat asuivat Marokon kuninkaan entisessä kaupunkipalatsissa Casablancassa, heidän luonaan vietimme muutaman illan syöden hyvin.

  8. Unelma says:

    Ihana peitto.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: