Huono matka

 

Pasilan kohdalla joudun ottamaan ensimmäisen beetasalpaajan. Junan vaunussa on liikaa toimintaa, väsyn kuuntelemaan kahden sekakäyttäjän innostunutta huutoa psykoosikokemuksistaan, en jaksa kiinnostua heidän lääkekokeiluistaan. Minua ei kiinnosta toisen  tuleva 16-vuotispäivä.

Rautatieasemalla sukkuloin. Ihmiset  ovat keiloja, pujottelukeppejä, pysähtyneitä, jähmettyneitä. Jokaisen kädessä kännykkä, tabletti, seisahtuneet lukemaan, vastaamaan, olemaan yhteydessä omassa kuplassaan, jonka ulkopuolella ei ole muita, on vain minä ja minä ja minä ja minänkaikkeus, seison tässä, kiertäkää. Ei väistetä, jos ei tunneta.

Minä tunnen.

Paniikin, ahdistuksen. Ostan automaatista lipun, etsin oikean raiteen, oikean vaunun, oikean ikkunapaikkani.
Haluaisin varma kaikesta, en välttämättä oikeassa, mutta rauha, rakkaus ja ymmärrys ovat pillerin varassa.

 

4.4.2014

 

 

 

 

Advertisements

12 Responses to Huono matka

  1. Äijä says:

    Mutta miten minäkuplassa olevalle käy, kun se kupla puhkeaa?

  2. tuulento says:

    Voi että! Olen tosiaan onnen lapsi, kun saan asua rauhallisella kylällä ja jos ahdistaa niin mennä vielä rauhallisemmalle mökille korpeen. Maailma on tosiaan muuttunut kaoottiseksi, meluisaksi.

    • susupetal says:

      Maailma on samaan aikaan muuttunut meluisammaksi ja myös hiljaisemmaksi, kun ihmiset eivät puhu toisilleen enää missään vaan ovat yhteydessä muualla noiden vempaimiensa kanssa, Tuulento. Surrealistista.

  3. BLOGitse says:

    Olet ollut hyvin läsnä – tätä se on. Voisin jatkaa tuota listaa mm. istutaan julkisissa niin isosti ettei normaali ihminen mahdu kuin puolipylylleen istua viereen, edelleen lippua/rahaa kaivetaan vasta kun ollaan sisäpuolella, häirikkö saa häiritä eikä kukaan uskalla tehdä mitään, lastenvaunut saa valloittaa bussin ilmaiseksi ja viedä melkein kolmasosan tilasta eikä muut mahdu kunnolla ohi kun ne on niin valtavia menopelejä nykyään…Kännykkään huutajat kertoo kaikki tarinansa muille kuultavaksi, jonkun musa soi raivostuttavan lujaa läpi kuulokkeiden silti niin ettei se kuulosta musiikilta. Suomalainen ei sano mitään. Vaikenee tilanteessa jossa voisi hyvin kontaktoida mutta ei. Sen sijaan hakeudutann tinderiin hakemaan seuraa. Pitäisivät silmänsä ja aistinsa auki voisi seuraa löytää ihan läheltä, ilman kapulaa…jne jne.

    • susupetal says:

      BLOGitse, tuotahan se on, ja kyllä sen kestää, jos on itse ok-kunnossa, mutta huonoina päivinä on turha lähteä ihmisten ilmoille, ahdistaa liikaa.

  4. aimarii says:

    Olen ruvennut jo unohtamaan tuollaisen menon kokonaan. Aikanaan se oli jo 8 vuotta sitten arkipäivää, kun kuljin bussimatkoja töihin (ei niin räikeää, mitä nyt) Täällä ei näe muita ihmisiä, me kaksin, kaks vanhaa, ellei maalikylille lähde ja harvoin on sinne asiaa.

    • susupetal says:

      Nauttikaa rauhastanne, Aimarii! Pidän hiljaisuudesta, mutta kaipaan samalla myös sitä voimaa, joka auttaisia jaksamaan kaupungin menoa, koska pohjimmiltani olen niin kaupunkilainen.

  5. Jael says:

    Rautatieasemalla ihmiset liikkuvat niin nopeasti.,Hieman ahdistavaa se onkin.

  6. rantakasvi says:

    Tungokset junissa, rautatieasemilla ja lentokentillä ovat onneksi taakse jäänyttä työelämää. Viimeisinä vuosina kului jo runsaasti helpottavaa lääkitystä.
    Nyt voin kulkea omasta pihasta suoraan metsään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: