Kasvot, kasvot…

 

day1 ice day2 scarecrow

Helmikuu menee kasvoja luodessa, on jälleen 29faces-haasteen aika. Millinin luotsaamassa Teemataiteessa aihe on sama eli kasvoja.

day3 less is more day5 girl in the window

Kasvoja riittää tässä huushollissa vaikka kuinka moneen näyttelyyn, mutta on kyllä sellainen olo, että toukokuun näyttelyä en aio koota naamakuvista. Niitä on mukava tehdä, mutta jaksaako niitä katsoa?

day4 girl in b&w day8 curls

Olen töissäni siirtymässä enemmän abstraktiin suuntaan tai ainakin olen pyrkimässä sinne päin. Abstraktit ovat aina olleet minulle kompastuskivi, varmaan siksi, että olen alunperin tarinankertoja. Minun olisi vain opittava luottamaan siihen, että kuvassa on tarina, vaikka se on abstrakti, eikä pysyä esittävän taiteen fakki-idioottina.

day6 city girl day7 white hair

Maalauksissakin voi väsyä sanoihin samalla tavalla kuin kirjoittaessa. Pitäisi uskaltaa antaa vain mennä, vapaammin, luovemmin, ei etsien vaan löytäen.

day10 beanies day9 visionary

 

Tässä on helmikuun kolmetoista ensimmäistä kasvokuvaa. Tehty eri tekniikoilla, eri materiaaleilla, koska jotain vaihtelua on pakko saada tekemisiinsä.

day12 sunny day11 artisan

 

Näin ystävänpäivänä yritän opetella omaksumaan amerikkalaisen dragkuningattaren RuPaulin slogania, jonka istutin Keskiäkäisen kuvaan. Itsensä inhoaminen ja vähättely on niin paljon helpompaa kuin itsensä rakastaminen, mutta kuinka helkkarissa voi rakastaa muita, jos ei rakasta edes itseään.

day 13 middle morbid goes rupaul

 

 

 

Mainokset

24 Responses to Kasvot, kasvot…

  1. UUna says:

    Minä olen jo pitkään ollut abstraktien kimpussa, siksi minusta oli mielenkiintoista astua askel taaksepäin ja tehdä kasvoja. En ole oikeastaan koskaan ollut ihmisistä (siis maalauskohteena) kiinnostunut, mutta nyt se iski oikein kunnolla. Mielenkiintoinen haaste – tai siis molemmat.

    Sarjasi on tosi hieno, kun tekniikat vaihtelevat niin paljon. Kai näyttelyyn nyt sentään muutama naama mahtuu. Ovat niin hienoja, että ansaitsisivat kyllä päästä. Sittenhän sen näkee lähempänä, paljonko töitä on tulossa ja paljonko mahtuu.

    Ai niin, muista rakastaa itseäsi 🙂

  2. Kun laitoit nämä kasvot näin yhteen, ne korostuvat voimakkaina väreinä, tunteina ja yksilöllisenä enemän kuin vain kasvoina.Niissä on se tarina josta mainitsit. Abstrakti on minun mielialuettani, siinä saa olla yhtä pensselin kanssa, ilman rajoja vapaa…ja siitä näyttelystä, voihan siinä olla mukana myös kasvoja sehän on siitä kiinni mikä on teemasi..Minä laittaisin joitakin kasvojasi sinne ovat sen verran puhuttelevia..ja sitten jotain muuta..yllätä 🙂 Ja juuri niin kuinka voi rakastaa muita ellei ensin rakasta itseään..ei mitenkään. Hyvää ystävänpäivää!!

    • susupetal says:

      Esther, näyttelyn teema muhii päässä, kaipa se tulee vielä ilmoillekin, Tämä prosessi on aina mielenkiintoinen matka, niin hyvässä kuin pahassa.

  3. rantakasvi says:

    En osaa sanoa mitään hienoa ja taiteellista. Tuo siniruutuisen ikkunan tyttö alkoi melkein itkettämään minua. Jotain hän suree.
    Miten totta tuo itsensä rakastaminen 🙂

  4. sirokko says:

    Minäkin tykkään abstraktista, tai paremminkin puoliabstraktista. siihen ei silmä väsy, sitä voi katsella kauemmin ja löytää siitä aina jotain uutta omasta mielialastakin riippuen. Esittävässä taitessa tunne on jo jotenkin valmiina, vaikka tottakai senkin katsojana kokee. Lempparini näistä onkin tuo city-tyttö.

    • susupetal says:

      Sammanlaisia ajatuksia itsellänikin, Sirokko, ihailen kyllä fotorealistisia toteutuksia, kauniita kasvoja, mutta kyllästyn niihin aika nopeasti.

  5. Jael says:

    Sinun kasvokuvasi ovat kyllä sellaisia,joita mielellään näkisi näyttelyssäkin(jonne en ikävä kyllä voi tulla).Tuo abstraktinen naama/`talot on tosi hieno! Ja niinpä,ensin pitää oppia rakastamaan itseään.

  6. harakka says:

    Kyllä niin hienoja ovat sun kasvokuvasi ja näin kaikki samassa paikassa yhdessäkin vielä.
    Inkkari on hieno!
    Niin..muista rakastaa itseäsi, opettele se! Sillä olet sen arvoinen!

  7. Timo says:

    Hieno galleria! Tuo eka muistuttaa Clive Barkerin hahmoja mainiossa Abarat-sarjassa.

  8. Maarit says:

    Mielenkiintoisia kasvoja, virkattu ja nutturasilmä ovat hauskoja 🙂

  9. aimarii says:

    Sinä maalaat persoonallisuuksia, upeita potretteja.♥ Ensimmäiseen tyyppiin olisi ollut kiva tutustua.
    Joskus itseään rakastaminen on kyllä vaikeaa, varsinkin silloin, kun on kunnolla mokannut. Tosin se on niin inhimillistä, kunpa osaisi olla itselleen riittävän armollinen.

    • susupetal says:

      Mokaamiset ei nykyään enää haittaa, mokaan niin paljon, Aimarii, mutta sellainen itsensä perushyväksyminen on välillä hakusessa, etenkin silloin, kun jälleen kerran huomaa olevansa mustan aukon reunalla putoamassa. Pettymystä itseensä, sitä kai se on, kun tajuaa, ettei sittenkään jaksa.

  10. tuulento says:

    Hienosti oivallettu; ei etsien vaan löytäen. Hm, yritän löytää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: