Kirjani on laiha

Taannoisessa arvonnassa Ripsa voitti Kultainen talja-kirjan ja hän kirjoittaa kirjasta, näytelmistä ja ajatuksistaan blogissaan. Klik sinne.

Yhteen aikaan luin vain näytelmiä tai leffojen käsikirjoituksia. Olen koukussa dialogiin, minua ei voisi vähempää kiinnostaa kuvaileva kirjoitustyyli, jos se keskittyy ulkoisiin seikkoihin. En ole kylläkään kamalan innostunut sisäisen maailmankaan yltäkylläiseen esittelyyn.
Dialogi vie tarinaa eteenpäin, en tarvitse tarkkoja tietoja fyysisestä ympäristöstä, en ulkoisia huomioita henkilöistä. Usein tuntuu, että kirjoittaja ei luota lukijan kykyyn nähdä kuvia, kaikki on kerrottava, kirjoitettava näkyviin.
Tai ehkä se on keino saada romaaniin vaadittava sivumäärä täyteen. Ehkä sen takia en itse saa aikaan romaaneja, tarinani ovat lyhyitä, karsastan adjektiiveja ja olen sitä mieltä, että jos jutun saa esitettyä puolen näytön pituisessa kirjoituksessa, miksi venyttää sanottavansa viiteensataan sivuun.
Joskus kirjamessuilta hankin rintamerkin, jossa luki In every fat book there is a thin book trying to get out.

Juuri niin.

Mainokset

19 Responses to Kirjani on laiha

  1. tuulento says:

    Olen totta tosiaan joskus lukenut kirjoja, jotka on kirjoitettu sivumäärän mukaan. Mitään ei tapahdu, mitään ei sanota vain turhaa löpinää kahvipöydän antimista. Ja amerikkalaisissa kirjoissa vissiin saavat ponsorirahaa kun joka kynä ja kenkä mainitaan nimeltä: ”Hän otti käteensä Bick-kynän..”

    • susupetal says:

      Olen nykyään niin huono lukija, Tuulento, että jätän kesken kirjan, jos se ei koukuta. Aikaisemmin luin aina kaiken loppuun, kiinnosti tai ei. Nykyään ei jaksa.

  2. UUna says:

    Laihat kirjat ovat parhaita kirjoja! En ole enää vuosiin lainannut yhtään kirjaa, jossa on yli 140 sivua, mieluummin vielä senkin alle. Myös minua dialogi kiinnostaa. Ihminen paljastaa sanoillaan kaiken itsestään.

    • susupetal says:

      Usein vähempi on enempi kirjoissakin, UUna.
      Luen suurimman osan kirjoista pokkareina, sellaiset 300 sivua vielä menee, mutta jos sivuja on enemmän, fonttikin pienenee ja se on näille minun näkimilleni haaste.

  3. aimarii says:

    Lyhyesti ja tiivisti kirjoittaminen onkin taitolaji parhaasta päästä. Ei onnistu ihan jokaiselle, mutta sinä hallitsen sen. Sen verran paljon olen lukenut tekstejäsi, että näin on.
    Itsekin pyrin pikku hiljaa asiani tiiviimpään ilmaisemiseen, sillä se on makuuni. Uskon,että harjoitus auttaa. Tiiliskivi kirjoja en lue.

    • susupetal says:

      Aikanaan työelämässä joutui tuottamaan tiivistettyä asiatekstiä, mieluiten myös mahdollisimman selkokielisesti. Sieltä varmaan on jäänyt tapa todeta asat lakonisesti, Aimarii.

  4. rantakasvi says:

    Minä pidän paksuista kirjoista. Jos ne ovat hyviä, ne vievät mukanaan, eikä pitkään aikaan tarvitse kokea luopumisen tuskaa. Se kohtaa aina kun hyvä kirja loppuu eikä millään heti meinaa päästä sisälle uuteen. Viimeinen hyvä tiiliskivi oli Terry Hayesin Vaeltaja, 810 sivua.

    • susupetal says:

      Minulla oli samoin nuorempana, Rantakasvi, luopumisen tuska kirjasta läheni koko ajan kirjan sivujen huvetessa.
      Masennuksen myötä lukeminen jäi moneksi vuodeksi, en vain pystynyt keskittymään, en muistamaan mitä olin lukenut ja se on varmasti myös yksi syy, miksi edelleenkin pidän lyhyistä kirjoista. Pääkoppani handlaa. ne

  5. Arvostettu kirjailija, syystä! ”Kirjoittaja ei luota lukijan kykyyn nähdä kuvia” sanot. Kovin usein tulee luetuksi artikkeleja ja jopa kirjojakin, missä tuntee olevansa mutkikkaalla tiellä suoraan. Mutta pahimmat ovat elokuvan käsikirjoittajat; kuvat eivät juuri koskaan vastaa lukijan omia mielikuvia. Tulennolle sanoisin, että amerikalaiset puhuvat näin, mutta käännöksessä suomeksi ajatus pahasti kompuroi, koska se ei ole suomalaisen tapa ilmaista asioita. Joskus käännöstyöt suorastaan saavat huutamaan ääneen, eihän se tuota tarkoittanut! Anyways, I love you, Susu ❤ (Eikä suomalainen sanoisi sitäkään 🙂

    • susupetal says:

      Kaari, luen suurimman osan kirjoista englanninkielellä ja kyllä, etenkin amerikkalaiseen kulttuuriin, kuuluu todellakin tuo tuotteiden nimeäminen, joka ei välttämättä tulisi mieleen suomalaiselle kirjoittajalle. Englanninkielisessä tekstissä se ei todellakaan haittaa, mutta käännöksissä kyllä tökkkii.

  6. Tuija / Pikkurilli says:

    Mä tykkään läskeistä kirjoista! Mitä enemmän ihraa, sen parempi. 😉 Kauniista sanottuna pidän tiiliskivikirjoista, koska haluan uppoutua kirjan maailmaan. En tarkoita tällä mitään väkisin venytettyjä kirjoja. Juuri äskettäin lainasin kirjastosta Charles Dickensiä, klassikkotiiliskiviä.

    Jos haluat lukea kirjasta pelkkää dialogia, suosittelen näytelmien lukemista tai esim. Aldous Huxleyn romaani Saari. Siinä on melkein pelkkää dialogia.

  7. Tuija / Pikkurilli says:

    Ai niin, olenko onnitellut uuden kirjasi johdosta? En. Nyt onnittelen. Onnea SusuPetal! 😉

    • susupetal says:

      Kiitos onnitteluista, Tuija.
      Jep, kirjoitinkin tuossa, että näytelmiä ja kässäreitä on tullut luettua ja paljon. Ihraiset kirjat ovat nykyään haaste, koska haluan lukea kirjat pokkareina, kulkevat paremmin mukana laukussa. Laukussa siksi, että pystyn lukemaan vain ollessani jossain liikennevälineessä, kotona ei onnistu, ei ole onnistunut sen jälkeen, kun masennus sai minut ylipäänsä lopettamaan kirjojen lukemisen vuosiksi.

  8. Niemiskä says:

    Luultavasti päälauseproosa ja yksinkertainen kieli sopii sanavarastoltaan suppealle kirjoittajalle ja lukijalle. Suomen kieli on rikas, myös adjektiivit kuuluvat siihen, taitava kielenkäyttäjä osaa sen. Vaan itse kullekin tarpeidensa mukaista kieltä ja mieltä. Luottamus lukijaan ei vähene adjektiivien käytöstä. Luottamus lukijaan näkyy siinä kuinka hyvin kirjoittaja ottaa lukijan mukaansa ja kuljettaa lukijaa siinä maailmassa, jonka on luonut. Lukija tietää enemmän kuin moni kirjoittaja haluaa myöntää, ja se näkyy selostamisena, tyhjän ja tarpeettoman jauhamisena.

    Kielessä on myös rytmi, sen luomiseksi tarvitaan vuoroin lyhyitä lauseita vuoroin pitkiä. Taitavaa dialogia on ilo lukea, hyvistä näytelmäteksteistä toki oppii miten kuljettaa tarinaa dialogin avulla, ja se useimmiten tulkitaan esittämällä se näyttelijöiden avulla. Yleisö ja näyttelijät synnyttävät esityksen yhdessä.

    Kyllä. Luen myös pitkiä, polveilevia lauseita ja paksuja kirjoja.

    • susupetal says:

      Totta, Niemiskä, taitava kielenkäyttäjä osaa tuon, mistä kirjoitit, kieli kuljettaa tarinaa, avaa siihen useampia ulottuvuuksia, rytmittää tekstiä kuten hyvä leikkaus leffoissa. Harmi vaan, että mielestäni jotkut, jotka tekevät niin, eivät kuitenkaan osaa sitä. Kielellä kikkailemisestä tulee egon jatke, itsetarkoitus, enkä jaksa sellaista lukea.
      Päälauseprosaistit Joni Skiftesvik ja Johan Bargum ovat mieleeni, suppeina kirjoittajina en heitä kuitenkaan pitäisi. Itse myönnän kyllä olevani suppea lukija, en sanavarastoltani vaan jaksamisen suhteen.

  9. Maarit says:

    Kirjaan saadaan paljon sivuja, kun jokainen yksityiskohta kirjoitetaan pikkutarkasti. Suihkut, pukeutuminen, hajuvedet, ruuat, juomat, sisustus jne.

  10. Elegia says:

    Minulle menee kaikenlaiset kirjat ohukaisista mammutteihin – jos menee. Minäkään en pidä ylenmääräisestä jaarittelusta. Pahimmillaan sellainen vie pohjan koko kirjalta ja hukuttaa lukijan aiheesta. Tekstiä siis saa olla, paljonkin, mutta sellaista (minun mielestäni) epäoleellista jorinaa en jaksa. Haluan virkkeisiin sisältöä, en vain sanoja. Sinun tyylistäsi pidän ja muuten sinä tykkäisit satavarmasti Keigo Higashinosta – minun uudesta rakkaastani! 🙂

    • susupetal says:

      Uskon, että pidän uudesta rakkaastasi, Elegia, meillä on aika sama maku kirjojen suhteen.
      Monipuolisuus on valttia lukulistalla, eikä onneksi tarvitse lokeroida, mikä on hyvää tai huonoa kirjallisuutta, rikasta tai rutiköyhää. Makunsa mukaan lukee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: