Keltaista!

 

Rantiksen blogista luin, miten Stocka on ehdottanut urheiluseuroille osallistumista talkootöihin Stockan puolesta tulevien hullujen päivien ajaksi. Siihen en ota kantaa, olen eri tavalla urheiluhullu, tykkään vaan istua sohvalla ja katsoa, kun muut huhkivat. Sen sijaan tuli mieleen, että koska minulla on noita pään diagnooseja useampikin, niin olisikohan minulla saumaa päästä Stockmannille vaikka somisteeksi heidän hulluille päivilleen.

En niin kamalasti tykkää keltaisesta väristä, se saa ihoni näyttämään entistä kalmommalta, mutta jos ei muuta väriä ole tarjolla, olen valmis keltaiseenkin. Itse asiassa, jos esitän myymälässä kummitusta, niin tuollainen elävän kuolleen värinen iho olisi aika passeli.

Pidän kengistä, mutta koska kavioni on kokoa kanootti, joudun yleensä hankkimaan jotkut järkyn leveälestiset mummokengät, joiden värivalikoima on ankea, ankeampi ja ihan kauhea. Kenkien ihannoimisen takia haluaisin asettautua Stockan kenkäosastolle. En soisi katsettakaan Aran, Eccon ja Kuoman jalkineisiin, vaan hiplaisin Michael Korsin, Minna Parikan ja Pura Lòpezin korkeita korkoja, änkeäisin kengät jalkoihini ja liitelisin aavemaisesti kaupan käytävillä, kiljuisin PÖÖ ja nauraisin kohotessani jälleen katon rajaan.

Vaan en minä taida jaksaa ottaa yhteyttä tavaratalon johtajaan. Ulkonakin näyttää niin kylmältä, että parempi pysytellä sohvalla, muistaa ottaa lääkkeeni ja nukkua riittävästi, jotta pää ei räjähdä keltaisten ilmapallojen lailla. En minä sopisi sinne kauppaan, siellä on liian paljon liian outoja ihmisiä liikenteessä. Jokin niitä vaivaa. Itse en ole koskaan ymmärtänyt mielenterveyskuntoutuja-sanaa, jota otsaani yritetään liimata. Mihin minun pitäisi kuntoutua, minkälaiseksi? Sellaiseksiko, jonka hulluus on hetkellistä? Ehei, minulle ei riitä muutama päivä pari kertaa vuodessa, haluan olla oma itseni ympäri vuoden.

Mutta ilman keltaisia vaatteita. Kengissä keltainen kyllä käy.

 

testaamaan!

 

 

 

 

Mainokset

24 Responses to Keltaista!

  1. Täytyy sanoa että tapa se on tuokin säästää rahaa.. No ehkä minä voisin variksenpelättimeksi mennä sinne tai naakkapelättimeksi..Yksi idea tuli tuosta mieleen..mites kun kansanedustaja ei ole istunnossa mukana,voisikohan sinne tavis mennä tuuraamaan 🙂
    Enivei,hyvää tekstiä kirjoitit!

  2. Äijä says:

    On kaksi paikkaa, joita erityisesti vieroksun: kapakat ja kaupat. Kapakassa ei ole pakko käydä, kaupassa ikävä kyllä joutuu käymään. Kyllä alkaa adrenaliinit nousta – ei ole shoppailu minun lajini.

  3. tuulento says:

    Hih, olen lukenut muistakin blogeista tästä talkootyöhön pestaamisesta. Tuntuu ihan oikeesti siltä, että koska Stokkalla menee huonosti, olisi iloinen jos ihmiset tulee ostamaan ja antakoon työtä niille, joita ovat panneet pois. Minä en niille hulluille päiville mene, enkä tartte enää mitään uutta rompetta enkä vaatetta. Ja jos tarvin, ostan Halpa-Hallista. Vielä yks asia naurattaa, se ämpäreiden haaliminen jonkun kaupan avajaisista. Eihän ämpärit maksa euroa enempää! Ensin ajetaan kymmenet kilometrit, että saahaan ämpäri!
    Miten lie, ovatko urheiluseurat osallistuneet, en tiedä.

  4. arleena says:

    Minä en hulluille päiville lähde, koska en koe olevani vielä niin hullu, että tungeksin ihmisjoukossa tönien ja etuillen saadakseni juuri sen tavaran, joka maksaa jonkun verran vähemmän kuin muina päivinä. Minusta kiva idea olisi nimetä päivät Hullujen päiväksi. Kerrankin voisin poissaolevana perustella valintaani. En ole hullu.
    Sinulla oli hyvät perustelut päiviin osallistumisestasi. Minua hieman harmittaa puolestasi, kun et sinne johtajan puheille mennyt. Olisit päässyt ja kameran kanssa kattotasolta kuvaamaan ainutlaatuista ostohysteriaa.

    • susupetal says:

      Niin, ehkä minun olisi kuvien takia pitänyt vaan jaksaa mennä sinne johtajan puheille, Arleena, olisi tullut hyviä otoksia tulevia haastekuvia ajatellen.

  5. UUna says:

    Hiki nousee otsalle ajatuksestakin hulluista päivistä. Kai minussa on riittävästi hulluutta ihan yksin olemiseenkin. Kuten Tuulento sanoo, niin kaikkiin ämpäreitä jonottaviin pitäisi myös iskeä otsaan leima, pahempi kuin meillä. Taiteilija-leima on ihan hyvä, sen voi riisua kun haluaa tai sitä voi korostaa, jos haluaa huomiota, mutta pieni piiri riittää.

    Tekstisi on vallan mainio, saat hyvin revittyä huumoria kurjistakin asioista. Eihän niitten kanssa muuten pärjäisi, niinhän se on on. Parempi nauraa kuin itkeä.

  6. Maarit says:

    Minullakaan ei ole yhtään keltaista, ei edes kenkiä ja stokka on niin kaukana.

  7. aimarii says:

    Huumor silmäkulmassa ja suupielessä luin juttuasi. Hyvin repäsit. Minä en ole sen paremmin tietoinen koko Hulluista päivistä, mitä Rantiksen blogista luin ja nyt tämä tekstisi.
    Kyllä minuakin päästä viiraa, muttei tuollaisille päiville meneminen. En kestä tungosta, en kassajonottelua, en ostohysteriaa, tukehtuisin.
    Pysyn korvessani. Ei keltainen pue minuakaan, mutta keltaisista narsisseista pidän.

  8. rantakasvi says:

    Nimensä veroiset ovat nuo päivät. Enkä minäkään halua olla mt-kuntoutuja, koska masennus on krooninen, eihän sellaisesta kuntoudu?!

    Minä kumminkin haluan siniset kengät!

    • susupetal says:

      Siniset kengät? No, sinun pitää ostaa ellaiset, Rantakasvi, omat lempikenkäni ovat punaiset.

      Totta, kroonista on ja pysyy, F32.2 ja F30.0 vuorottelevat.
      Olen mikä olen.

  9. Meidän pitäisi mennä yhdessä, nimenomaan kanoottiosastolle. Laulaisimme Parikat sylissä; Kanootin leveän vesille työnsin…Diagnoosi otsassa ja pitäisimme hauskaa!

  10. harakka says:

    Ennen tykkäsin shoppailla, mutta nyt on kyllä sanottava, että en jaksa!
    Voi kamalaa, kun sinne joutuu joskus menemään, niin kokoajan haluaakin jo pois!
    Joko sitten vielä sovituskoppiin joutuisi menemään, niin se vasta kamala onkin!
    Hullut päivät vasta olisi ihan , ihan kamalimista päästä! huh Huh!

    • susupetal says:

      Sovituskopit ovat ahdistavia, ahtaita paikkoja, Harakka, harvoin tulee astuttua sisään, ostan vaatteeni silmämääräisesti sovittamalla kirpparilta.

  11. Jael says:

    Keltainen on kuulemma nyt trendikäs väri.Mutta Stockan Hullut Päivät ovat kamalan ahdistavia…

  12. veranta says:

    Hulluille päiville pitäisi mennä ilmeisesti vain tarkkailijana tutustumaan tungokseen!
    Enpä ole koskaan ängennyt vastaaviin. Täällä maalaiskaupunnissa oli Tokmannin avajaisiinkin pitkä jono, kun sata ensimmäistä sai ämpärin jotain tuotteita. Tokmannin hullut päivät.

    Mielenterveyskuntoutumisesta tuli mieleeni kaiken mittaaminen ja merkitseminen taulukkoon, jonka jälkeen käppyröitten vedetään normaaliuden keskiarvoviiva. Siitä poikkeaville keksitään erilaisia nimityksiä. Jotkut(nimitykset) ovat niin hankalia ettei niitä edes keskiarvoihminen muista.

    Jos lapsesta asti on kuullut kommentteja ”mikset sinä ole niinkuin naapurin ’Irmeli’!” tai joku muu, niin nyt jo vähän helpottaa. Ylidiagnosoinninkin uhalla on hyvä tietää, että on muitakin joiden pään sisällä käy sellainen tohina, ettei tiedä mitä tekisi. Meitä löytyy laidasta laitaan normaalin ulkopuolelta. Ihmisiä.
    ~ eMMä

    • susupetal says:

      Nuo mittaukset ja taulukot ovat byrokratiaa varten, kelaa ja sen sellaisia varten, ihminenhän ei ole onneksi diagnoosinsa, vaan paljon muutakin, eMMä.
      Onneksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: