Huhtikuu

 

 metsä1   metsä3

 

Eivät sanat ole olleet kadoksissa, vaikka en olekaan kirjoittanut pitkään aikaan. Sanoja on liikaa. Pääni käy ylikierroksilla, ärsykkeitä on jälleen tungokseen asti, tukehdun näkemääni, kuulemaani, kokemaani. Ahdistus lisääntyy ihon käydessä ohuemmaksi, ahdistuksen voittamiseksi teen kaikkea, ihan liian paljon, täysin vailla ajatusta, kaaos.

Hypomaniaa esiintyy toisinaan vakavan masennuksen yhteydessä, jossain vaiheessa tätä pään raivostuttavaa kiertokulkua. Hypo on keino peittää ahdistus, kun tekee koko ajan jotain, ei pysähdy ajattelemaan, ei tuntemaan. Hypo antaa hetkeksi euforian tunteen. Jaksan, osaan, haluan. Teen sen kaiken. Toteutan kaikki ideani ja enemmän.

metsä2

 

 

Lääkäri kertoo tämän minulle, kertoo, ettei minulla ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tiedän sen itsekin, ystäväpiirissäni on bipolaarisia ihmisiä, eikä minun elämäni ole koskaan ollut samanlaista helvettiä kuin joillakin heillä toisinaan.

metsä4

 

 

On vain tämä oma elämäni, joka nousukiidon jälkeen väistämättä menettää korkeutta pudotakseen jälleen. Yritän välttää tällä(kin) kertaa liian rajun maahan törmäämisen. Hidastan vauhtia, yritän nukkua enemmän, yritän muistaa syödä, yritän olla aiheuttamatta liikaa huolta niille läheisilleni, jotka ottivat asian puheeksi ja lähettivät minut lääkärille. Olen taakka ja se ajatus on merkki siitä, että laskeutuminen on hyvässä vauhdissa. Kaikkivoivan hypon jälkeen saapuvat vanhat tutut, itseinho, itseviha, itsetuho, mukanaan pettymys itseensä. Miksi jälleen? Viime vuosi oli ihanan tasainen, tuttua, turvallista arkea, juuri sellaista elämää, jota kaipaan. Mitään tapahtumattomia päiviä, rutiineja, rauhaa.

metsä6

 

Huhtikuu on ollut rauhoittumisen aikaa. Näyttelytyöt valmistuivat jo maaliskuun loppuun mennessä (…tietenkin…), taulujen pystytysapu on tiedossa, avajaiset pidetään suunnitellusti, sillä kaikki tulijat tietävät minut, eivät ihmettele mitään, voin olla turvassa.

metsä7

 

Jatkan arkea, muistan, että en ole osa tätä masennusta, masennus on vain osa minua. Joskus suurempi, joskus pienempi osa. Mutta vain osa.

Kiitos kaikille, jotka olette kyselleet vointiani. Olen olemassa edelleen.

Tämän kirjoituksen kuvitus on Teemataiteen huhtikuun metsä-aiheesta.

metsä5

 

 

 

Advertisements

36 Responses to Huhtikuu

  1. UUna says:

    Minäkin olen joskus ajatellut, että onko minulla kaksisuuntainen, kun joko leijun tai ryömin, nyt olen onneksi leijunut jo pitkään, tai ollut aika lähellä maan pintaa.

    Vaikea on selittää ja tietää, mistä nämä suunnat oikein tulevat. Näyttelyt ovat kyllä aikamoisia alitajunnan painajaisia, vaikka ei sitä aina tiedosta. Ei se yksin riitä, että taulut ovat valmiina, siinä on vain jokin ihmeen odotus ja juttu, joka sitten näyttelyssä romahtaa, vaikka mitään erityistä ei odota eikä tapahtuisi. Minä en luultavasti järjestä enää koskaan näyttelyä, vaikka töitä olisi kuinka paljon. Atc-kortteja mahtuu kansioon ja riittää että itse katselen niitä.

    Voimia sinulle ja kiipeile nyt puissasi, että pysyt pinnalla. Me haluamme nähdä sinut, kun tulemme käymään 🙂

  2. sanat ja kuvat, molempia sinulla.

  3. Jos se että kirjoitat kaiken esiin on suuri teko.Ärsykkeisiin vastaaminen vie voimaa, entä ne ärsykkeet jotka antavat sinulle voimaa,mitä ne ovat? On hyvä pitääkin kiinni joistain rutiineista kun tuntee itsensä masentuneeksi, väsyneeksi,silloin ne rutiinit pitävät tässä hetkessä. Ja miksi nyt..ensin oli vauhtia ja nyt hiljenee, sitä huomaa itsensä herkemmin, oman olonsa ja kiinnittää siihen huomiota. Kun on menossa, ei kerkiä siihen. Ja kelle olet taakka? Muille? Et voi elää heidän elämäänsä eivätkä he sinun, itsellesi? Miksi?
    Mikä antaa sinulle mielihyvää tee sitä, vaikka tuntuisi ettei huvita tai jaksa.
    Ja juuri niin vain pieni osa! 🙂

    Voimakas oli tekstisi kuvineen.Hyvä että kirjoitat sanoja on ja kätesi käy. Niin pitääkin.Sinä luot itselläsi.Ja se väsyttää.

    • susupetal says:

      Kun ajatus tulee päähän, se ei sieltä helposti lähde, Esther. Tuntee vaan olevansa taakka muille, koska on tällainen, seuraavaksi tulee tunne, että muille olisi helpompaa, jos ei ei olisi tällaista taakkaa, jos poistuisi kokonaan.
      Vääristyneitä ajatusmalleja, tuttuja monen vuoden ajalta, tunnistan ne, mutta joka kerta noiden tunteiden voimakkuus yllättää, häkellyttää.
      Päivä kerrallaan.

  4. Maarit says:

    Mukava, että olet olemassa 😀 Metsäkuvituksesi ovat kauniita 🙂

  5. Amalia says:

    Kiva kuulla, että oot olemassa. Jo sua kaipailinkin. Noi väripallukat ovat kauniit.

  6. sirokko says:

    Mitä tähän osaisi sanoa, riittää että olet, läheisille rakas hyvinä ja huonoina hetkinä. Kuten meillekin täällä ruudun takana. Yritä nyt kuitenkin olla väsyttämättä itseäsi liikaa..

  7. tuulento says:

    Olenkin muistellut, että milloin se sinun näyttely on. Mutta ei siis vielä. Ikävä kuulla masennuksesta, mutta ehkä se on herkän ja lahjakkaan ihmisen vaiva? Toivottavasti kesä tuo tavallisen harmaan arjen, siis kuitenkin lempeinä kesäisinä päivinä.

    • susupetal says:

      Kiitos, Tuulento, toivottavasti tulee hyvä kesä. Nämä masennusjaksoni eivät katso vuodenaikoja, minulla on ollut tosi mustia kesiä, valoisia talvia, pää kulkee omaa tietään.

  8. Elegia says:

    Joo, tutulta kuulostaa. Halaan ❤

  9. Kiiris says:

    Vahvaa tekstiä, pystyin kokemaan tunnetilasi. Halaukset ja voimalähetykset täältä ♥

  10. Millin says:

    Rauhoitu ja kerää voimia, aurinko paistaa sinulle. Me jaksamme odottaa, jaksamisia sinulle olla olemassa ♥

  11. Halit ja pulit ja muut sydänsulit sinulle. Kevät on vaikeaa aikaa, mutta vuodenajat muuttuvat, katse eteenpäin, jos jaksat ❤

  12. Maija Haavisto says:

    Kaksisuuntaista mielialahäiriötä on montaa eri lajia. Perinteisesti on tunnistettu tyypit I ja II sekä mielialan aaltoiluhäiriö, mutta nykyään puhutaan myös ”pehmeästä bipolaarisuudesta”, johon ei välttämättä edes kuulu hypomaniaa tai maniaa lainkaan, vaan se on enemmänkin jaksottainen masennus, johon liittyy yleensä merkittävää ahdistusta ja jonkin verran mielialan ailahtelua. Ja jos hypomaniaa kuitenkin on, niin kyllä silloin minusta mennään bipolaarisuuden puolelle. Hyvin suuri osa bipoistahan on diagnosoitu väärin yksisuuntaisiksi.

    Se, että et muistuta kaksisuuntaisesta kärsiviä tuttujasi tai että lääkäri sanoo, ettei sinulla sitä ole, ei vielä tarkoita, etteikö sinulla mitenkään voisi olla kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Iso ero on se, että jos on yhtään bipolaarisuutta mukana, niin mielialantasaajat toimivat yleensä masennuslääkkeitä paremmin.

    Toivottavasti nähdään kuukauden päästä, mutta jos et jaksa, niin toisella kertaa sitten.

    P.S. Oikean yläkulman työ on tosi kiva. :->

    • susupetal says:

      Noita tasaajia on tarkoitus kokeilla, olen menossa lääkärille uudestaan, Maija. Tämän kertainen hypojakso oli vahvempi ja pidempi kuin koskaan aikaisemmin.

      Olisi kiva nähdä, viimeksi kun ei onnistunut, ollaan yhteydessä. Näyttely on auki 28.5. asti, ehkä siellä?

  13. aimarii says:

    Joskus on vain kaikkea liikaa, joka ottaa oman aikansa tasoittuakseen taas sopivaksi. Mutta hienoa, etteivät sanat ole kadonneet, eivät värit ja kuvatkaan ja näyttelyhomma on hanskassa. Sille peukutan.

  14. Jael says:

    Upeita kuvia SusuPetal.Voi hyvin

  15. emmä says:

    Vaikuttavia kuvia.
    Onkohan yhtään luovaa ihmistä, joka ei ole välillä maaninen työskennellellessään. Takki on aina tyhjä sen jälkeen.
    Voimia.

  16. mm says:

    Se, että jaksat avata tunteitasi ja tuntemuksiasi, on yksi tapa parantaa maailmaa, vaikka sitä ei ehkä itse jaksa tunnistaakaan. Onneksi sinulla on sanojesi lisäksi muita kieliä, joilla voit asioista kertoa…Täältäkin tulee sympatiaa, sen varmaan uskotkin…

  17. Hienoa, että kirjoitat masennuksesta. Tästä on varmasti monelle apua.
    Tuli kyyneleet silmiin, kun kerroit tuntevasi välillä olevasi taakka läheisillesi.
    Voin vain kuvitella, miltä sinusta tuntuu.

    Lähipiirissäni on bipolaari häiriöstä kärsivä ja hänen elämänsä on todella yhtä vuoristorataa.
    Tuskallista seurata, kun ei voi juuri auttaa. Läsnä olo ja tukeminen, muutapa ei osaa, eikä pysty.

    Itse olen väsynyt siihen, että en pääse lääkäriin päänsärkyjeni ja reumaoireideni, ym fyysisten sairauksien vuoksi. Enimmän aikaa kuitenkin olen ok ja piirtely ym puuhastelu helpottaa.
    Reuman ja muiden sairauksien puhkeamisen aikaan masensi kympillä. Nyt, kun asiat on tiedossa, ei ne enää onneksi hallitse elämää.

    Läheisen sairaus kuitenkin iski pahasti vasten kasvoja. Mielessä käy jopa kuolemansairaus, kun oireet oli niin vakavia. Ja kun vielä näytti, etteivät lääkärit ota tosissaan. Onneksi osastolla olo paljasti verikokeiden, mri -kuvien ja muiden tutkimusten avulla sairauden. Nyt kun diagnoosi ja lääkkeet on, alkaa helpottaa. Nuoren ihmisen sairaus tuntuu epäoikeudenmukaiselta, vaan kun ei itselleen voi siirtää, on vain pakko hyväksyä se. Onneksi sairauden saa hoidettua lääkkeillä oireettomaksi.

    Ja vielä kaiken pelon ja hädän lisäksi joutuu taistelemaan saadakseen lääkäriaikoja ja tutkimuksia. Se on liian julmaa!

    Lämpöinen, sylintäyteinen hali sinulle Susu, olet upea ja viisas,
    suurella sydämellä varustettu nainen.
    Jaksamista ja voimia sinulle. Onneksi aurinko alkaa tuoda lisävaloa elämään 🙂

    p.s Emmalla on hyvin naseva ja hauskakin kommentti !

    • susupetal says:

      Krooniset sairaudet, jatkuva kipu ovat ikäviä elämänkumppaneita, Jaana, toivottavasti saisit mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähällä taistelulla apua itsellesi.
      Huojentavaa, että läheisesi sai diagnoosin ja sen myötä sopivan lääkityksen,

      Mielenterveyden ongelmat eivät ole mörköjä, ne ovat osa ihmistä, tapaa, millä hän reagoi maailmaan, kemiaa miten aivojen välittäjäaineet toimivat. Kirjoittamalla rikotaan tabuja, häpeää, julkisivuja.

      Vaan ei tässä blogissa pelkästään ole päiväkirjamaisia merkintöjä, tarinoita myös, kun sille päälle satun.

  18. arleena says:

    Ahkeran uurastuksen yliväsyminen, nyt on sinulla kaikki valmiina. Ja saat levätä ja nauttia uurastuksen tuloksista. Rennosti ja hyvää menestystä näyttelyllesi.
    Muuten n uo kuvat teoksistasi ovat erinomaisen upeita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: