Turisti

 

Kotikaupunki ilman lapsuudenkotia tekee minusta turistin. Huomaan, että minulla on enemmän aikaa kuin vuosiin kävellä näillä kaduilla. Ostoslistaa ei ole, ei painavia kauppakasseja, ei jonottamista apteekissa.
Isää ei ole.

Saan yöpyä ystävän tyhjänä olevassa asunnossa, siitä muodostuu tukikohtani, matkaajan lepopaikka, johon vetäytyä olemaan yksin. Tarpeeton allakkani täyttyy kellonajoista ja nimistä. Tapaan ystäviä ruokailun merkeissä, ainoa keino, että muistan syödä. Viihdyn, mutta ensimmäisen kerran tunnen olevani ulkopuolinen tässä kaupungissa. Olen todellakin vain käymässä täällä, ilman sen kummempia velvoitteita, ilman huolta ja huolenpitoa.

Olen turisti, istahdan sateen hellittäessä terassille, unohdan vilun ja katson ihmisiä, jotka tietävät minne mennä, mitä tehdä, mitä olla. Voisin tehdä kaikkea, käydä museoissa, näyttelyissä, joihin en ole vuosiin ehtinyt mennä, kulkea pitkin jokirantaa ja viipyä matkalla, hidastaa askeleitani, jopa pysähtyäkin.

Ehkä seuraavalla kerralla. On ensin totuttava tähän uuteen rooliin, oltava ei-kenenkään-tytär, oltava vain oma itsensä, matkalla jossain päin Suomea.

Mainokset

20 Responses to Turisti

  1. Hiukan tässä tulee oma lapsuuteni, nuoruuteni mieleeni, minä jolla ei ollut varsinaista lapsuudenkotia sillä muutimme aikas paljon. Kuinka iso merkitys sillä on,se luo juuret, entä jollei ole juuria ollenkaan…
    Aina on muistot, kohteet ja siinä oleminen, vaikka kosketus jo on poissa se tunne jää.

  2. sirokko says:

    Tuttu tunne minullekin, vaikka vanhukset ovat vielä nippa nappa elossa, mutta se lapsuudenkoti on jo hävinnyt. Kyllä sitä turistiksi jo itsensä tuntee niissä maisemissa, vaikka huoli onkin tallella, ja kohta ei enää sitäkään. Onneksi on pistokkaita, joiden juurilla voi ruokkia omia juuriaankin.

  3. Amalia says:

    Olen kokenut saman tunteen, paits ei ollut edes ystäviä. Se ei ole niitä kaikkein mukavampia.

  4. tuulento says:

    Näin se käy. Joku lähtee ja muuttaa kaiken.

  5. Sirpa says:

    Näin se on, on oltava vain oma itsensä ja jatkettava matkaa…

  6. rantakasvi says:

    Tottuu siihen vähitellen. Minulla on jo parikymmentä vuotta turistina tullut käytyä syntymäkaupungissani.

  7. emmä says:

    Olipa valaisevaa tällaiselle vain naapurikuntaan muuttaneelle.
    Se mikä joskus oli kovinkin tuttua, käy vieraaksi, ulkopuoliseksi. Ihmiset pysyvät paremmin mielessä, vaikka hekin muuttuvat.

  8. Kiiris says:

    Hyvä kun on juuret ja muistapas syödä ja hengittää!!!

  9. aimarii says:

    Elän samanlaisen tunteen kanssa. Matkailija lapsuuskodissani ja käynnit harvenevat. Olen vieraantunut ja juureni käyneet kuihtuneiksi.

  10. mm says:

    Tämä kirjoitus näytti herättävän muissakin syviä tunteita kuin minussa. Minut nuo kolme sanaasi lähetti mielenmatkalle: ”Isää ei ole.”

    Sinun erityislahjasi näyttää olevan se, että pystyt lähettämään meidät muut matkalle silloinkin, kun et itse ehkä jaksa lähteä..

    Ehdin käydä tässä läpi isäni kuoleman kymmeniä vuosi sitten, muuttomme Thaimaasta takaisin vanhaan lapsuudenkotiini, vintiltä edelleen löytyvät uudet vanhat muistot ja niiden käsitteleminen, isäni ehdoton hyväksyminen, sen kantaminen eteenpäin elämässä. Ajatukset siitä, mitä on ollut ja mennyt, mutta samalla myös se vapaus, josta kirjoitit,vapaus huolesta ja huolenpidosta, vapaus ylimääräisestä vastuusta. Oikeus olla vain minä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: