Kotimatka

 

Matka saarelta kotiin kestää seitsemän tuntia. Samassa ajassa lentäisi Kanarialle, Pariisiin ja takaisin. Kaukokaipuu on yhä vähemmän mielessäni. Menen minne tahansa, joudun aina ottamaan itseni mukaan.

Yksi lossi, kolme lauttaa, kaksi linja-autoa. Lennolla en näkisi näin paljon. Matka rytmittyy eri tavalla, aika ei pysähdy, ei muutu tuskalliseksi niin kuin lentokoneessa.

Houtskarin ja Korppoon lautalla menen ulos linja-autosta. Tuuli on tänään lempeämpi, minua ei palele. Mustat pilvet värjäävät meren smaragdiksi. Kannella on muutama pyöräilijä, he hierovat pohkeitaan, venyttelevät reisiä, tankkaavat juomia litran pulloista. Kypärien alta paljastuu hiestyneitä poninhäntiä, poika avaa hiuksensa, antaa tuulen kuivata märät suortuvat.

Lautan varoitustorvi huutaa, kaksi purjevenettä on suoraan edessämme, vielä jonkin matkan päässä. Kannella olijat jähmettyvät katsomaan. Veneiden vauhti näyttää liian hitaalta, tuuli painaa väärältä puolelta valkoisia purjeita. Törmäystä ei tapahdu, palaan takaisin bussiin.

Nauvossa linja-auto pysähtyy kymmeneksi minuutiksi. Poltan tupakan, ostan jäätelön. Nauvon keskusta tuntuu vilkkaalta hiljaisten päivieni jälkeen. On perjantai, katkeamaton autoletka valuu saaristoon. Ajamme ruuhkaa vasten, eikä ole pelkoa siitä, mahtuuko linja-auto lautoille. Olemme etuoikeutettuja, me joukkoliikenteen käyttäjät. Henkilöautojen kuljettajat ovat astuneet ulos autoistaan. Lauttaan jonottaessa on aikaa käydä kahvilla, jaloitella.

Matkan aikana en kaiva esiin kirjaa, en käsityötä. Seuraan mutkittelevaa tietä, jännitän tien pientareella polkevien perheiden puolesta, ohitamme heitä paljon. Punaiset talot vihreässä maisemassa saavat mielen rauhalliseksi. Sama rauha on linja-autossakin.

Piispanristillä siirryn tien toiselle puolelle olevalle pysäkille, vaihdan Helsinkiin menevään linja-autoon. Liikennöitsijä tarjoaa ilmaisen wifi-yhteyden, mutta en halua vielä olla yhteydessä minnekään. Salon jälkeen nukahdan, herään vasta kuljettajan kuulutukseen. Espoon IKEAn kohdalla muutama matkustaja siirtyy lentokentälle menevään autoon, heidän matkansa jatkuu vielä jonnekin, ehkä vielä toiset seitsemän tuntia. Oma matkani lähestyy loppuaan, tällä kertaa. Tuntuu hyvältä palata kotiin.

 

 

 

 

Mainokset

22 Responses to Kotimatka

  1. tuulento says:

    Toivon, että matka teki hyvää! Ja että oma itse virkistyi erilaisesta ympäristöstä.

  2. Amalia says:

    Miten se juttu meneekään, että poissa hyvä, kotona paras. Samma pä svenska, sitä en osaa 🙂

  3. rantakasvi says:

    Kuulostaa mukavalta matkalta maisemineen ja lauttoineen. Mutta kotiin on aina niin hyvä palata.

  4. Varmasti myös mielenkiintoista ja rentouttavaakin, mutta koti on koti 🙂

  5. emmä says:

    Leppoisa matkakertomus. Kotimaan matkailu on alkanut kiehtomaan yhä enemmän. Lentokentällä joutuu odottamaan mennen tullen, eikä se ole ollenkaan niin mukavaa kuin kiireettömänä lautan vartominen.

  6. Jael says:

    Toivottavasti oli mukava matka!

  7. Äijä says:

    Saaristo on mahtava. Oltiin perheen kanssa viikko sitten kaksi yötä Pähkinäisissä, ja niin oli kuin olisi ollut pitemmälläkin reissulla.
    Majoitusemäntämme pyysi tulemaan syksyllä uudelleen, ja saatammepa sen tehdäkin.
    Jos olet paljon luonnossa siellä saaristossa ollut, katso onko punkkeja. Minua pitkin mönki metsä- ja laidunretken jälkeen kymmenen sellaista, onneksi yksikään ei ollut kiinni.

  8. Kiiris says:

    Mukavalta ja maisemarikkaalta kuulostaa matkasi.

  9. Kirjoittamasi tempaisi mukaan. Kuljin mukanasi. Saarelta saarelle, lautalle ja pois. Merituuli vilvoitti. Kiitos Susu!
    Nauti auringosta.

  10. Kesäinen saaristotarina jonka mukana oli kiva matkustaa.
    Mulla jäi taas toi otsikko lukematta olin meno suunnassa niin teksti käänty lopussa oikein päin. ILiKe 🙂

  11. mm says:

    Noissa maisemissa olen itsekin käynyt. Jotain siellä on…

    ”Menen minne tahansa, joudun aina ottamaan itseni mukaan.” Taas näitä viisauksiasi. Niin tosia. Olisi siis syytä olla itsensä paras ystävä.

    • susupetal says:

      Niin olisi syytä olla itsensä paras ystävä, mm, se on oppia ikä kaikki-projekti. Välillä on kyllä jäänyt luokalle, mutta sitkeästi opintietä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: