Kohti uutta kirjaa 4

 

Olen miettinyt, syntyykö luovuus ahdistuksesta vai aiheuttaako luovuus ahdistusta. Siis omalla kohdallani. Olen näkevinäni jonkinlaisen kaavan elämässäni. Niin kuin nyt. Kirjaan liittyvät ajatukset ja tekemiset ovat vyöryneet päässäni katkeamattomana putouksena, olen täynnä uusia, muita ideoita, keskittymiskykyni alkaa herpaantua.

Tänään puhuin taas ääneen. Ulkona. Sisällä yksin puhumista en pidä enää minään. Pitkän aikaan olen kävellyt vaiti muiden joukossa, olen tiennyt minne mennä, olen tiennyt olevani olemassa. Tänään löysin itseni väärältä puolelta kauppakeskusta, totesin ääneen mitä mä täällä teen ja huomasin täriseväni.
Sinänsä pieni moka, samaan aikaan aivan käsittämättömät mittasuhteet saava. Niin kuin joskus, kun huomasin vakiopaikkani olevan varattu astuessani aamubussiin. Välitön reaktio oli : ei perkele, sä istut mun paikallani!
Seuraavana aamuna sain jälleen istahtaa omalle paikalleni, kuljettajan taakse, eikä kukaan koskaan ängennyt viereeni.

Ahdistus tulee sitä näkyvämmäksi mitä lähemmäksi luopuminen kirjan valmistuksesta tulee. Olen kokenut monta putoamista erilaisten töiden valmistuttua ja vaikka tiedän tämän kaavan, aina se iskee vyön alle. Olen onneksi vuosien aikana oppinut tunnistamaan ennemerkit, osaan ehkä väistää pahimpia iskuja. Rauhoitun, mutta en saa eristäytyä kokonaan. Vähennän tekemistä, mutta yritän pitää yllä jonkinlaista päiväjärjestystä. Syön kunnolla, mutta en ahmi. Nukun tarpeeksi, mutta en liikaa. Hengitän, mutta en hyperventiloi.

Tasapainottelen nuoralla.

Mainokset

28 Responses to Kohti uutta kirjaa 4

  1. Elegia says:

    Minäkin höpisen itsekseni, ulkonakin nykyään ja ihan huomaamattani. Onneksi nykyään monet juttelevat puhelimeen korvanapit päässä, niin laskevat minutkin varmaan samaan porukkaan.

    Ennusmerkkien tunnistaminen on tärkeää. Jos säästyisi pahimmilta putoamisilta, edes joskus.

  2. Kyllä se luovuus välillä ahdistaa kun ei tiedä mitä tekisi ja tekeekö mitään, ja jos tekee ei tule hyvää jälkeä ja jos ei tee ei sekään ole hyvä. Päivä kerrallaan ja itseään kuunnellen. Ja minä puhun aina itselleni ja huudankin välillä, mutta vielä olen tajunnut olevani ulkona etten siellä puhu, mutta sekin aika varmaan koittaa. Tykkään näistä kirjoituksistasi. Odotan innolla kirjaasi, joten varaa minulle yksi!!!

  3. Maarit says:

    Minä harvemmin puhun ulkona itekseni, mut lauleskelen kyllä 🙂 Ehkä onneksi en ole noin luova, saattas olla etten kestäis noita seurauksia.

  4. tuulento says:

    Vaikuttaa aika rankalta. Hyvä kuitenkin kun muistat syödä ja hengittää. Se auttaa!

  5. UUna says:

    Samoja mäkiä on kiivetty monta kertaa ja pudottu myös, mutta silti olen onnellinen aina kun keksin jotain uutta mistä innostua. Innostuminen on lähes rakastumista…

  6. harakka says:

    Onnea kuitenkin uudelle kirjallesi!
    Uusia ideoita taas tästäkin eteenpäin!

  7. sirokko says:

    Aika monet intensiivisesti taiteilevat kokevat samanlaista ahdistusta teoksen valmistuttua, osaksi se on kai luopumisen tuskaa, kuin synnytystuskien jälkeen pitäisi heti omasta lapsesta luopua, jos johonkin verrattaisiin. Onnea kuitenkin uudesta syntyneestä, hyvä idea tehdä se samalla värityskirjaksi!
    Minulla on vikana vaipua niin syvälle ajatuksiini, etten aina tiedä miten olen toiselle puolelle kaupunkia päässyt hengissä, ja tottakai kadulla joskus vastailen ääneen ajatuksiini. Noloa, mutta onneksi näin kännykkäaikana siihen ei enää kiinnitetä huomiota.

    • susupetal says:

      Luopumisen tuskaa ja kauhua siitä, pystyykö tulevaisuudessa enää luomaan mitään uutta, Sirokko, sitä se varmaan on.
      Tuo on totta, ihmettelen aina itsekin, miten selviän hengissä liikenteessä, kun olen vaeltanut jonnekin!

  8. maahinen says:

    Tekstejäsi on nautinto lukea. Kerrontasi on upeaa.
    Paljon käyt läpi luomisen aikana. helppoa se ei ole, tuskin kellekään.
    No, ehkä jos pystyy pitämään tunteet erillään, mutta sinä et ole sellainen (onneksi)

    Onnea uudelle luomuksellesi ja rauhaisaa oloa sen jälkeen.
    Minäkin puhun yksikseni. Töissä kysyivät aina, että yksiksesikö haastelet?
    Juu niin teen, onpahan joku joka ehtii seurustelemaan kanssani töissäkin ;.DD

  9. Kirjailijalla voikin syntyä aikaan jotakin ahdistuksesta kun sitä näin syvällisesti ääneen ajatteleekin. Hyvä että osaat pitää ton päiväjärjestyksen…itsellä se ei onnistu luovuuden syöverissä ollenkaan, no en siitä ees nykyään stressaakaan.
    Luomistyö on aika vuolasta aikaa, ideoita tulvii solkenaan kognitiivisessa kaaoksessa.
    Onnea kirja valmistui ja kohta se on maailmantuulilla väritettävänä.

  10. Millin says:

    Hyvin sinä selviät, tälläkin kertaa! Onnea kirjallesi, malttamattomana sitä odottelen.

  11. Kiiris says:

    Kokemisen sietämätön sisäolento!

  12. Crane says:

    Mie voin sentään aina väittää, että puhun koiralle, vaikka ihan itselleni löpisen! Kun ei ole yhteistä kieltä (vain irrallisia sanoja) ympäristön kanssa, en välitä, vaikka ihan kahelina pitäisivätkin. Kaheliutta sen sijaan oli ottaa tehtäväksi ”pieni projekti”, josta kasvoi iso stressi joka vei mennessään luovuuden ja sen kaiken rentouden joka täällä piti olla elämisen ilona. Pah!
    Mutta ymmärrän sinua ja tyhjäksi tulemisen pelkoa! Olen varma että siitäkin nouset kuin feeniks uusiin haasteisiin ja luovuuksiin. Hedda värityskirjana on hulvaton idea. Sitä odotellessa, halihali!

  13. Liplatus says:

    Pari päivää sitten sattui tapaus, että Intercity junan ekstra vaunussa istuessani eräs Herra katseli tiuhaan Minua melkeinpä vedet silmissä. Ihmettelin, että mistähän on kyse, onko ihastusta vai vihastusta.
    Se selvisi ennen junasta lähtöä, kun Herra kertoi että ”istut Minun paikallani, olen aina siinä istunut.” Paljon kun matkustaa niin se syntyy ns. oma reviiri junaankin. 🙂
    Kiitin Häntä kun kertoi tuijottelun syyn, ei jäänyt mieltäni painamaan. Nauruksihan se meni.

    Jaksamista kirjan tekoon ja Onnea!

  14. aimarii says:

    Ei sinulla hätää ole, vaikka sisuskaluissasi myllertääkin. Sinä tunnet nämä myllerrykset ja päivärutiinisi tukevat sinua. Luovuus on välillä tuskaa. Kaikella on hintansa.
    Peukutan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: