Kirjaimet elämässäni: A
11 helmikuun, 2016 21 kommenttia
Akryylit, ahdistus, Apocalyptica, aamut, autuus, Arabian Lawrence, aurinko, appelsiini
Tammikuinen aamu Casablancassa on viileä, vain viisi astetta, kylmyys talon kivilattioilla saa jalat kaipaamaan villasukkia. Auringossa on enemmän voimaa kuin kotona, ulkona on lämpimämpää kuin sisällä.
Näen ensimmäistä kertaa appelsiinien kasvavan puussa. Näky on surrealistinen, vihreiden oksien keskellä pieniä aurinkoja, kuin maalauksesta. Täällä asuvat varmaan haltioituisivat samalla tavalla, jos näkisivät tammikuisen lumitaakan kuusen oksilla. Ehkä eivät uskoisi silmiään, hymyilisivät epäuskoisina.
Kitkeriä ja kuivia, minulle kerrotaan appelsiineista, ostamme hedelmät torilta. Hipaisen tarpeeksi alhaalla roikkuvaa nihkeää pintaa. Se tuntuu silti kauniilta, oikealta. Oranssi ihme.
SusuPetal 
Onko tästä tulossa uusi sarja? Mielenkiintoista…
Tarkoitus olisi aloittaa uusi sarja, olen kaivannut kirjoittamista, UUna. Katsotaan, miten nuo silmät antavat olla koneella.
Kirjain-sarjaa odotellessa katselen sitä appelsiinipuuta sieluni silmin 🙂
Minäkin käytän enemmän sieluni silmiä juuri nyt, Rantis, kun muuten tuon näkökyvyn kanssa on vähän niin ja näin 😉
Oranssi ja appelsiini nam mutta Casablancaan en kaipaa….
Jatkuuko aaaa vai vaihtuuko beeeksi? Kerro lisää tästä uutukaisesta…
Tarkoitus olisi siirtyä beehen, BLOGitse (heh, ehkä siirryn sinuun…).
Taitaa olla uusi kiva idea?? Tuntuu hyvälle ja maistuu appelsiinille 🙂
Uutta yritän, Esther, toivottavasti into ja silmät kestävät 😉
Aamut ja appelsiinit, aika hyvä yhdistelmä. Mitähän keksit B:stä?
B on haastava kirjain, mutta kyllä minulla on jo mielessä jotain, Tuulento.
Mieluummin appelsiini, kun apatia!
No, jos valita saa, niin juuri näin, Maarit!
A:sta se alkaa, seikkailu!
Ja katsotaan, minne matka vie, Lepis.
Lappeenrantaan!
Tästä taitaa tulla enemmän sohvaperunan matka itseensä ja mielikuvitukseen, Lepis.
Passaa sekin 😉 Paremmilla keleilla sitten.
Oletpas sinä taas ahkerana. Mielenkiintoinen uusi sarja, jos saisi itsestään irti……. niin…..
Kyllä sinä saat itsestäsi irti, Kiiris!!
Juu ehkä kun oikein riuhdon 😉
Riuhdo vaan, Kiiris, se on samalla matka itseen.