Kirjaimet elämässäni: D

 

donkey kong

 

Dubai, Degas, diagnoosi, Donkey Kong, depressio, Da Capo, Deep Purple, Miles Davis, Dogville

 

Ystävän luona Tukholmassa 1980-luvun alkupuolella. Muut istuvat olohuoneessa juoden ja juhlien. Minä istun toisessa huoneessa, olen löytänyt taivaan. En muista, mikä pelikonsolin nimi oli, mutta sen muistan mitä tein: ajoin autolla ympäri Amerikkaa. Olin koukussa.

Jos ihminen voi olla addiktioherkkä, olen sitä. Olen ollut koukussa sokeriin, liikuntaan, viiniin, tupakkaan, videopeleihin yms. Tajusin jo nuorena, että olen ON-OFF-ihminen, että minun ei kannattanut kokeilla kaikkea. Monet pitävät riippuvaisuuksia mielen ja luonteen heikkoutena, ehkä niin. Itselleni eri koukut ovat aiheutuneet halusta nollata päätäni, suorittaa rutiininomaisesti jotain, pysytellä kuplan sisällä, olla suojassa. Turvallisuuden hakemista. 

Ostin Donkey Kongin 80-luvun puolivälissä ja kuten kuvan ristinäppäimestä huomaa, peliä on pelattu ja paljon, peukalon jännetuppitulehdukseen asti. Olen valvonut aamuyöhön Segan timanttipelin seurassa, miettinyt, että vielä yksi peli, uusi ennätys ja yrittänyt olla ajattelematta töihin nousua parin tunnin päästä. Sega vaihtui Nintendo kuusneloseen, 64 joskus aikanaan Play Stationiin ja tulehdukset jatkuivat, samoin tenniskyynärpäät.

Yli kymmeneen vuoteen en ole pelannut mitään, en edes pasianssia koneella. Siihenkin olin joskus koukussa. Mikään järki ei saa minua lopettamaan, jos aloitan. Sen takia en aloita enää mitään. Pysyttelen OFF-tilassa pelien suhteen, niveleni alkavat olla jo niin vanhat ja kuluneet.

Vaikka olen OFF, olen edelleen addikti, se on elämänikäinen ominaisuus. Ainakin minulla.

Mainokset

24 Responses to Kirjaimet elämässäni: D

  1. maahinen says:

    Taas ihanan mielenkiitoinen kirjoitus. Donkey Kong, tuttu tyyppi, vaikka en itse pelannutkaan.
    DaCaPo sairaan hyvää 😀 Olet ollut aikaasi edellä, nyt nuoret pelaavat niin että oksat pois!

    Hauskaa muistella mukanasi, tarinoitasi lukien, noita aikoja. Niin paljon tuttua 🙂

    Sinä tunnut olevan itsesi kanssa hyvin sinut, tasapainoinen. Hieno taito, siihen on kaikkien pyrkiminen. Omat vahvuudet ja heikkoudet tiedostaessaan, ei juokse päin seinää alati.
    Tunnustan, pääni on välillä pahoilla pahkoilla 🙂

  2. Tuttuakin kirjiotuksessasi. Vasta kun aloin itse tienaamaan joskus 90 luvulla sain ostettua nintendo pelin ja Zeldaa sillä yritin pelata, no en osannut joten se jäi. Nyt poika pelaa ja en pysy perässä pelien maailmassa. DaCapo maistuu vieläkin. Paljon löytyy muistoja kirjaimista kun miettii.

  3. Liplatus says:

    Donkey Kongia pelailin myös 80-luvulla, oli lempparini.
    Reissatessa oli kätevä kuljettaa mukana, pelailla pitkällä automatkalla tahi lomallakin.

    Jälestä harmittelin höyliyttäni, kun tulin antaneeksi pelin nuoremmalle sukupolvelle.
    Voisin pelata Donkey Kongia vieläkin…:-)

    Nintendoa myös perheessämme pelattiin.

  4. Maarit says:

    Koukutuksia riittää vieläkin ihan harmitukseen asti ja niitä riittää sukupolvelta toiselle 🙂

  5. Rantakasvi says:

    Voi Susu, täällä toinen koukuttuja. Lukuisia asioita on joihin olen addiktoitunut. Olen iän myötä oppinut, että ihan mitä tahansa ei kannata kokeilla, kun melkein mihin tahansa voi koukuttua.
    Kerran nuorempana kokeilin ulkomaan reissulla casinolla rulettia ja tiesin heti, että jos jatkan, menetän ihan kaiken. Onneksi en jäänyt siihen maahan pidemmäksi aikaa.

    Nyt olen koittanut terveellisiä vaihtoehtoja: kesällä koukutun järvessä käyntiin totaalisesti, joka päivä on päästävä.

    Noita pelejä en pelannut, kun tein silloin jo töitä IT-alalla. Mutta sekin koukutti minut töihin intohimoisesti yli 30:ksi vuodeksi, huh.

    Kiitos kirjoituksestasi, meitä on siis muitakin.

    • susupetal says:

      Ihanaa, että tunnustit, Rantakasvi. Olen usein miettinyt, että olen lähes ainoa addikti tuttavapiirissäni, tai sitten minä olen vain se ainoa hölö, joka sanoo sen ääneen.
      Ruletti…nettipokeri…ne olen jättänyt suosiolla väliin, ei parane edes kokeilla.
      Mitä vanhemmaksi tulee sitä terveellisempiin juttuihin yrittää koukuttua.
      Aina ei vaan onnistu 😉

  6. tuulento says:

    On niitä monenlaisia koukutuksia. Minulla vaan ei ole koskaan ollut yhtään. Jostakin syystä miltei vihaan kaikenlaisia pelejä, no pelaan vähän Candy crashia. Katsottiin tässä vähän aikaa sitten käden viivoja, kun minulla on sellainen, mitä ei muilla ole. Löydettiin vastaava ja se oli myrkkyviiva. Niiden omistajilla on addiktiotaipumus, ehkä siksi ole vältellyt kaikkea sellaista.

    • susupetal says:

      Tuo on muuten totta, Tuulento. Joskus addiktioherkät välttävät luontaisesti kaikkea, mikä voisi koukuttaa. Hyvä, vaikka ehkä tiedostamaton, yhteys omaan itseensä.
      Huh, oma käteni on varmaan täynnä myrkkyviivoja!

  7. Tota peliä oot reippaasti tahkonut 🙂
    Pelit on koukuttavia, mutta kumminkin nollavat luovanihmisen ajatukset narikkaan.
    Mobile aikakaudella itse oon jäänyt koukkuun tohon Supercellin Clash of Clansiin joka on pitkä ikäinen tahkottava jos ei halua satoja euron ropoja tuhlata sisällön ostamiseen.

  8. sirpa321 says:

    Addikteja on enemmän kuin luuletkaan. Itselläni pahin on tupakka. Nuorena en koukuttunut siihen, kun ei ollut vielä isoja murheita. Kolmenkympin kriisissä jäin tukevasti koukkuun. Nyt vasta tuli niin paljon järkeä päähän, että halusin kokeilla lopettamista ( 8. viikko menossa). Päätä on nollattava sitten jollain paremmalla tavalla 🙂
    Ostin pojalleni Nintendon silloin, kun ne tulivat markkinoille. Odotin aina iltaisin, että menis jo nukkumaan, pääsisin pelaamaan Mario Bros:ia. Tunnusmusiikkipimputus on jäänyt ikuisesti päähääni 😀

    • susupetal says:

      Lapsille pitää laittaa aikaiset nukkumaanmenoajat, jotta pääsee itse pelaamaan ajoissa, Sirpa!

      Tsemppiä tupakoinnin lopettamiseen, rispekt!!!

  9. Sirpa says:

    Nuo Donkey Kong ja Nintendot ja Commadorit ovat tuttuja kun poikamme niitä pelasi. Itse olen pysynyt pasianssilinjalla kautta aikain.:)

    Da Capo maistuu vieläkin, mutta nuorena sitä ostettiin, kun siinä on rommia…hih:) Ensimmäinen kosketus alkoholiin 😀

    Mukavaa maaliskuun jatkoa!

  10. Ninnu says:

    Nostalgia iski, kun näin tuon Donkey Kongin :). Veljelläni oli sellainen ja välillä ruinasin pelivuoroa :-D.
    Itsetuntemus ja itsekuri on suoja.

  11. Julia says:

    Ei. Siis toi peli. Olin unohtanut! Mulla ei tollasia ikinä ollut koska tuommoset oli äidistäni paholaisesta, mutta kaverilla tuota pelasin ja se oli ihanaa. Hyvin kirjoitat .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: