Kirjaimet elämässäni: E

 

Espanja, erakko, Englanti, Edvard Hooper, Elimäki, eläminen, ennen, elokuvat, Stina Ekblad

 

Miten tuskaisaa oli, kun vanhat ihmiset alkoivat puhua siitä, minkälaista oli ennen. Pitkästyttävää, tylsää, mielenkiinnotonta. Nuorena ei halua olla kuin tässä ja nyt, katsoa vain eteenpäin, jos sinnekään.

Kun halu katsoa taaksepäin syntyy vuosikymmeniä myöhemmin, huomaa, ettei ole enää ketään, jota kuunnella, keltä kysyä. Kaikki ne vanhat ihmiset ovat kuolleet, on itse muuttunut siksi vanhaksi, joka kertoo samat ennen-jutut, ihmetellen, että olenko todellakin kertonut tästä jo ennen.

Olet.  Monta kertaa.

Tänään on Kansainvälinen naistenpäivä. Aikanaan isä lähetti vuosittain kortin tämän päivän kunniaksi. Hannulta tuli aina meili, jossa hän toivotti hyvää akkainpäivää. Se oli ennen.

Joko olen kertonut tämän?

Olet kertonut, mutta ei se mitään. Hyvää naistenpäivää sinullekin.

 

 

 

 

Advertisements

22 Responses to Kirjaimet elämässäni: E

  1. Juska says:

    Kiitos, hyvää naistenpäivää sinullekin. Mahdanko olla samaan ikäpolveen kuuluva, kun tekstisi ja ajatuksesi ovat niin tuttuja?

  2. Obeesia says:

    Minulta ovat lapsenlapset vakavissaan kysyneet, muistanko nähneeni oikeita dinosauruksia. Kertoisin mielelläni ennen-juttuja, mutta vasta nelikymppiset lapset alkavat olla niistä kiinnostuneita. Tai ainakin 2/3.

  3. Rantakasvi says:

    Vuosien kierto menee juuri noin, hienosti toit sen esiin.
    Itse suren joskus sitä, että ei ole lapsia/lapsenlapsia keitä voisi kiusata näillä ennen, silloin oli jne. Kaikkea en edes muista tai en halua muistella.

    • susupetal says:

      Totta, kaikkea ei halua muistaa, eikä onneksi muistakaan, Rantis. Samanikäisten ystävien kanssa on mukava muistella, eikä rääkätä nuorempia 😀

  4. Maarit says:

    Mukavaa naisten päivää Susu 🙂 Eihän sitä nyt asiaa riitä, jos ei vanhoja kertaa 😀

  5. Millin says:

    Entinen ei palaa, sitä pitää vain muistella.
    Hyvää naistenpäivää sinulle!

  6. sirpa321 says:

    Vanhoja? Mekö? 😉 Hyvää naisten päivää!

  7. maahinen says:

    Kiitos, hyvää naistenpäivää sinullekin. Hih, tulee niitä ennen juttuja kerrottua….
    Minusta oli nuorenakin kyllä hauskaa kuulla entisajasta, mutta ei yhtä kertaa enempää samaa juttua 😀

  8. tuulento says:

    En tiedä miksi, mutta menneet tapahtumat ja ajat tuntuvat nyt niin arvokkailta. Ne ovat olleet elämää, ne ovat minua, minun. Olen arvokas!! ?

  9. Kirjoitus joka olisi voinut olla minun. Suustani olen sen esille montaa kertaa päästänyt. Painetaanko peukkuja?
    Muistatkos Susu milloin omme blogikohdanneet eka kerran?

  10. Amalia says:

    Joo näin on. On monta juttua mitä ois pitänyt kysyä, silloin kun oli vielä joku, jolta kysyä. Nyt ne asiat jää ikuisesti selvittämättä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: