Tonava halkoo Leningradin

 

Linja-auto on tuskallisen täynnä. Joudun istumaan selkä menosuuntaan, vastapäätäni kaksi nuorta naista ja heidän matkasuunnitelmansa. Vallilan kohdalla autoon tulee lisää ihmisiä, saan viereeni vanhan miehen, enemmän kuin elämää nähneen.

– Pitää tutkia Pietarin kulttuuritarjonta, onkohan siellä oopperaa, saakohan sinne lippuja. Ja jotain taidegallerioita. Balettiakin voisi katsoa.

– Ilman muuta. Ihanaa nähdä jotain muutakin kuin auditorioita, seminaareissa on aina niin kiire, ettei ehdi tutustua kaupunkiin.

– Juuri niin, ei sitä ehdi mitään.

Vanha mies kaivaa povitaskustaan pienen kossupullon, tarjoaa minulle, hymyilen ja pudistan päätäni. Mies ojentaa pulloa naisille, nämä alkavat guuglettaa Pietarin oopperaa.

– Minä en ole käynyt Pietarissa, mies sanoo. -Leningradissa kyllä, juu.

Naiset eivät innostu tästä tiedosta, he jatkavat kulttuuritarjonnan parissa.

– Leningradissa, juu, monta kertaa. Siellä just, Leningradissa. Juu. Sielläpä just, Leningradissa.

– No, me emme ole menossa Leningradiin vaan Pietariin, naisista toinen lopuksi ärähtää. -Minä en edes tiedä, missä Leningrad on. Me menemme Pietariin.

Puren huultani. Tekisi mieli kossuhuikkaa. Vanha mies katsoo minua, silmäkulmissa hymy.

-Ja sitten voitaisiin kävellä sen joen rannalla, siellähän on se joki, näin sen, kun menin taksilla sinne seminaaripaikkaan. Siellä on varmaan ihania kahviloita.

-Mikä joki se on?

-Voi, en minä muista. Aika iso se oli, kai, taksi kyllä ajoi niin nopeasti, kun minulla oli kiire sinne symposiumiin. Ihan varmasti siellä on kahviloita, ainahan niitä on tuollaisissa paikoissa.

Vanha mies alkaa hyräillä otettuaan uuden huikan pullostaan. Hyvästi Leningrad…historia palaa taas, junat saapuu uuteen Pietariin…

– Se on Tonava.

Naiset säpsähtävät, katsovat miestä.

– Niin se joki, mies sanoo, katsoo huulien, silmienkään rävähtämättä naisia. – Se on Tonava.

– Tonava? Niinhän se olikin, symposium-nainen henkäisee. -Miten minä en sitä muistanut! Tonavan ihanat kahvilat, olisihan se pitänyt muistaa.

Naiset jäävät Sörnäisissä pois. Vanha mies ja minä jatkamme matkaa Hakaniemeen, menemme aamupuurolle torille. Aurinko on alkanut paistaa.

Advertisements

16 Responses to Tonava halkoo Leningradin

  1. Maarit says:

    Yksi minun suosikkikipaleistani 🙂 Kaipaan Leningradiin, mutta tiedän etten tavottais sitä samaa tunnelmaa kuin ”kakarana”.

  2. Ninnu says:

    Kävin 80-luvun lopulla Leningradissa ja pidin kovasti. Leningrad oli romanttinen kaupunki. Onkohan Pietari säilyttänyt romantiikan?

    Ihana postaus. Ihanat leidit ;-).

  3. Rantakasvi says:

    Voin kuvitella naiset istumaan kahvilaan Tonavan rannalle, Leningradissa 😀

    • susupetal says:

      Toivottavasti GPS auttaa perille 😉

      Joskus (aika useinkin) mietin pääni toimintaa, Rantis. Istuin bussissa ja kuulin sanan Pietari jostain takaani ja tämä tarina syntyi. Hmm.

  4. BLOGitse says:

    Näihin symposeum-tyyppeihin törmää aika usein nykyään..Oivallinen kirjoitus!

    • susupetal says:

      Voisivat ajaa takseilla, niin ei tarttisi salakuunnella heitä, BLOGitse 😀 No, tämä tarina on jälleen kerran, niin kuin blogin sloganissa sanotaan:
      Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.

  5. Jael says:

    En ole koskaan ollut siellä(enkä Venäjällä’/tai Neuvostoliitossa.HIeno tarina:)

  6. Amalia says:

    Nyt kyl räjähti 😀 ihana kusetus 🙂

  7. Keskusteluja, voihan armias, ja aina mielenkiintoisia. Niistä oppii?

  8. polgara3 says:

    Tsihih, mulle ois ehkä jo kelvannut huikka tai mennyt hermo. 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: