Kirjaimet elämässäni: I

 

isä, itku, ilo, inspiraatio, ihmiset, ikävä, ilmiöt

 

Ihmiset antavat inspiraation, ihmisten ympärillä elää ilmiöitä. Näen, kuulen, kirjoitan.

Ihanat ihmiset tuottavat iloa. Niin kuin ystäväni H, jonka kanssa olin eilen Kaapelitehtaalla retro & vintagemessuilla. Kolmen tunnin kiertämisen jälkeen aloimme olla sopivassa mielentilassa. Kadotin ystävän hetkeksi ja kun löysin hänet penkomassa kankaanpalasia, tuntui aivan luontevalta valita puhekieleksi saksa, sillä meillä molemmilla on takana lukion lyhyt saksa vuonna Kekkonen.

– Haben Sie etwas gefunden? (Oletteko löytänyt jotain?)
– Doch, doch, aber du kannst du sagen, weil wir so lange toisemme erkennen haben. (Toki, toki, mutta voit sinutella, koska olemme tunteneet toisemme niin kauan.)
– Ja, ja, das ist wahr. Die waren die Tage, ouboi! (Juu, juu, totta. Ne olivat päiviä, ouboi!)
-Sagt nich mehr, DDR und alles anderes! (Älä muuta viserrä, DDR ja niin pois päin!)

Juuri kun olin jatkamassa puhetta, kankaanpalasia myyvä nainen tuli luoksemme.

-Sie sind aus Deutschland! (Te olette Saksasta!)

Naisen korostus kertoi saman tien, että hän oli lukenut koulussa pisimmän mahdollisimman saksan, eikä ollut jättänyt läksyjä koskaan tekemättä.

– Grüβe aus Nürnberg! (Terveiset Nürnbergista) ystävä sanoi hymyillen myyjälle, tarttui minua käsivarresta ja ohjasi seuraavaan myyntipaikkaan.
– Nürnberg??? Miksi ihmeessä me olisimme Nürnbergista?
– Ei tullut mieleen mitään muuta paikkaa, ystävä selitti. -Berliini on niin klisee.
– Ja, ja das ist wahr, wir sind keine Berliner. (Totta, totta, me emme ole berliiniläisiä.)
-Kennedy was. He became a Berliner when he visited West-Berlin. (Kennedy oli. Hänestä tuli berliiniläinen, kun hän vieraili Länsi-Berliinissä.)

Messut suljettiin ja meidät häädettiin ulos. Lähdimme kävelemään kohti metroasemaa.

– Alkoi tehdä mieli berliininmunkkia.
– Mennään kahville.
– Café au lait? (Maitokahvia?)
– Mais bien sûr. Je t’aime café au lait! (Mutta totta kai. Rakastan maitokahvia!)
– De va kukku de. Sinä rakastat olutta.

 

 

 

Advertisements

20 Responses to Kirjaimet elämässäni: I

  1. Ihana teksti!! Meiltä ajaa vain pari tuntia Nürnbergiin, ehkä siellä tapaamme :)))
    ”Ein bisschen Rotwein, ein bisschen Weißwein”….jossain laulussakin lauletaan tuolla Baijerin suunnalla..

  2. BLOGitse says:

    Olispa nastaa jos osais saksaa, ranskaa…monia kieliä, olis mahtavaa. En juo maitokahvia, musta kahvi toimii kyllä, oluttakin juon vain kovaan janoon mutta muita juomia nautin kyllä! 🙂

  3. Maarit says:

    Hauska kirjotus 🙂 Mulla ei tulis ykskaks lauseita millään vieraalla kielellä 🙂

  4. maahinen says:

    Hih, tämä oli hauska 🙂
    Nykynuoret kansainvälistyvät ja hankkivat hyvän kielitaidon.
    Tytärkin työskentelee Suomessa, mutta työpaikan kieli on englanti 🙂
    Tuskin välttävää ruotsia ja englantia sopertavana ihailen nuorten kielitaitoa. Hieno juttu

  5. Jael says:

    Hih,hauska kansainvälinen teksti:) Mä tykkään kielistiä,ne ovat suuri rakkauteni(yksi niistä)

  6. aimarii says:

    De va kukku de. Olitpa saanut inspiraation. Oli ilo lukea.

  7. rantakasvi says:

    Lyhyt saksa minullakin ja sekin tuntui liian pitkältä joskus. Ich verstehe ein venich tms.

  8. Tuima says:

    Aah, ihana tarina!

  9. isopeikko says:

    Peikkokin osaa kieliä. Kerrankin se kieli variksille, että harakat keräsivät risuja niiden alueelta. Se tosin oli narrausta, ja peikko katseli harakoiden kanssa, miten varikset laskivat kaikkki risut moneen kertaan eikä yhtään puuttunut. Sitten sitä säälitti varikset ja se kävi löytämässä niille lihapiirakoita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: