Miten kaikki alkoi

 

oma1 oma3

Marraskuussa 2015 sain Facebookissa kaverilta kutsun tulla tykkäämään Hulluussarjakuvia-sivustosta. Menin katsomaan ja näin sivuston pitäjän Viivin pyynnön lukijoille ottaa yhteyttä. Viivi oli keräämässä materiaalia tuleviin sarjakuviinsa, joissa kerrottaisiin eri mielenterveyteen liittyvistä asioista.

oma2

Oma pääni kun on mitä on. Tiedän omalta kohdaltani sen verran masennuksesta, ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä, dissosiatiivisuudesta ja hypomaniasta, että uskaltaisin lähettää Viiville tekstejäni. Näin alkoi yhteistyömme. Viivin kysyessä myöhemmin, miksi lähdin mukaan projektiin, annoin vastauksen:

Masennus ei tee ihmisestä huonoa. Osallistumalla tähän projektiin haluan kertoa omalla tarinallani, että me emme ole osa masennusta, masennus on vain osa meitä. Toivon samaa kokeneiden huomaavan, miten yhteneväiset tunteemme ovat. Emme ole yksin. Emme ole ainoita hulluja. Meitä on monta, samoin kokeneita, saman ymmärtäviä.

oma4 oma5

Oma tarinani on nyt siinä vaiheessa, että tussaukset on tehty, puhekuplat täyttyvät.

Olen enemmän kuin jännittynyt näkemään valmiin sarjakuvan ensimmäisen osan. Pelottaakin, on paljas olo ja tuntuu, että altistan itseäni liikaa ulkomaailmalle, olen liian paljas ja näkyvä. Ehkä se tekee hyvää minulle. Ainakin se on vaihtelua siihen olotilaan, jolloin tuntee haihtuvansa näkymättömiin, katoavansa tyhjyyteen.

oma6 oma7

Olen itse taiteessani käsitellyt masennustani monin eri tavoin. Kirjoittamalla, maalaamalla, virkkaamalla tuhansia silmukoita. Yksi tärkeä keino on ollut valokuvien muokkaaminen, etenkin omakuvien tekeminen. En vaihda blogissa tai facebookissa profiilikuvaa koskaan, mutta muuten käsittelen kasvojani. Varmaan ajaa saman asian kuin profiilikuvan vaihtaminen. Kun sisällä ei ole mitään, kun on mustassa kuplassa, haluaa elonmerkkejä edes nahkaansa. Vähän kuin uusi kampaus, kun ei uutta päätä saa.

oma8 oma14

Hulluussarjakuvat ei glorifoi mielen rikkoutumista, se rikkoo tabuja, pelkoja, häpeää, kaikkea sitä hyssyttelyä, mitä valitettavan usein edelleen esiintyy puhuttaessa psykiatrisista sairauksista. Ei ole todellakaan yhtään siistiä olla masentunut, ei bipolaarinen jne. En ole julkkis, joka paranee masennuksesta kuukaudessa. En ole, uskokaa tai älkää, valinnut tätä päätä. Tulen toimeen sen kanssa paremmin kuin ennen, minulla on ammattilaisten kehuma ns. hyvä sairaudentunto. Olen tehnyt ihan helvetisti töitä pysyäkseni hengissä, oppiakseni tunnistamaan oireet. Olen muuttanut vääristyneitä ajatusmalleja, olen oppinut hengittämään hyperventiloimatta. En koe itseäni epäonnistuneeksi ihmiseksi, vaikka tiedänkin, että syön lääkkeitä lopun ikäni. En häpeä.

oma9 oma10

Kiitos Viiville yhteistyön mahdollisuudesta.

oma11 oma13

(kuvituksena käytetty kuvablogissani julkaistuja kuvia)

oma15

 

 

 

Advertisements

19 Responses to Miten kaikki alkoi

  1. sini says:

    <3<3<3<3<3………

  2. UUna says:

    Tärkeää puhua asiasta monin eri tavoin. Sinä olet mielestäni puhunut ja kuvannut masentuneisuutta positiivisella tavalla, saanut ihmisiä ajattelemaan, terveitä ja sairaita…ja kuka meistä voi sanoa itseään terveeksi. Jokaisella on jotain…
    Kiitos Susu ja onnea matkaan!

  3. tuulento says:

    Sinä rohkea ihminen!!

  4. Maarit says:

    Hieno, koskettava kirjoitus ja puhuttelevat kuvat !

  5. Maahinen says:

    Upeaa Susu<3 Tätä ei voi lukea ilman, että kyynel tulee pakostakin silmään. Ei säälistä, ei. Se ei auta ketään, vaan myötätunnosta. Kuvaat syvällisesti ja puhuttelevasti oloistasi.
    Masennukselle on tehty karhunpalvelus, rinnastamalla se hetkelliseen masentuneeseen mielialaan.

    Hävettävää se ei ole missään tilanteessa. Silloin meidän pitäisi hävetä kaikkia sairauksia.
    Itse niitä ei kukaan "tilaa itselleen", tulevat lupaa kysymättä. Ennemminkin meidän tulisi hävetä omia ennakkoluuloisia asenteitamme psykiatrisiin sairauksiin.

    Läheiseni sairastaa bipolaarista ja sivusta seuranneena tiedän mikä hel….i se on.
    Vain puhumalla asioista, uskaltamalla tulla esille. Antamalla masennukselle kasvot, on sitä helpompi ymmärtää. Asenteita, negatiivisia on aivan liikaa.

    Mahtavaa tekstiä, kauniita kuvia, kauniista naisesta ❤

    Rakkaudella ❤

  6. emmä says:

    Kiitos Susupetal<3

    Taiteilijat ovat tainneet kautta aikojen tutkailla omakuvien kautta sieluaan ja antaa ajattelemisen aihetta myös katsojille.

  7. Uuh says:

    Silkkaa fiktiota ja faktaa ei ollenkaan.

    • susupetal says:

      Jaaha, marraskuu ja trollit.

      • Huhuu says:

        Otsikkosi. Yläpalkissa. Muunneltua totuutta tai sitten ei ehkä faktaa tai sitten ei. Ei edes suurta fiktiota. Mitä siis? No-name ihminen ei ole erityisen vakuuttavaa. Eikös juu? Tosi on totta, jo nelivuotias erottaa toden satuilusta.

  8. meri says:

    susumuruinen

    luulen että kaikki masennus liittyy puutteeseen ja menetykseen. eri aikakaudet tuottavat omanlaisiaan masennuksia, menetyksen tunteen ilmaisuja. aina ihminen ei edes tiedä, mitä etsii ja kaipaa. ihan varmasti moni klassikkoteos olisi jäänyt syntymättä ilman herkkyyttä kokea masennusta. ehkä juuri siksi nietzcshe kutsuikin melankoliaansa terveyden edellytykseksi.

    ps. vahvat , kauniit kuvat!

    meri

    • susupetal says:

      Totta, meri, tiedän omat menetykset, omat puutteet, omat kaipaukset.
      Melankolian koen kyllä täysin eri juttuna kuin masennuksen, melankolinen luonteenlaatu on ok, masennus ei.

  9. Satu Kaikkonen says:

    Arvostan, että olet uskaltanut ja tehnyt asiaa näkyväksi. Kun katselee maalauksiasi ja lukee kirjoituksiasi, niin vääjäämättä hiipii mieleen, että ihmisessä oleva herkkyys piilee juuri noissa tekijöissä, mitkä ovat alttiita särkymiselle ja sirpaloitumiselle. Sinussa on jollakin tavalla sellainen olemisen voimakkuus ja herkkyys – kiitos siitä, että jaat sen.

    • susupetal says:

      Aina välillä on kaduttanyt, että olen tehnyt oman masennukseni näkyväksi, Satu, mutta vuosien mittaan se katumus on helpottanut. Varmaan oma hyväksyntä oman pään kemian suhteen on auttanut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: