Hetket

 

nuorena kuljin kattojen yllä
ylläni hetkestä kudottu kuultava viitta

tänään yllätän itseni
yllän poimimaan putoavan tähden

 

 

 

Mainokset

15 Responses to Hetket

  1. Maarit says:

    Tuo on niin totta ja rohkaisevaa, kun voi ylittää vielä ittensä 🙂

  2. sirokko says:

    Tämä on juuri tähän hetkeeni sopiva teksti, niin mainiosti kuvattu, tiivistetty olennainen ja vielä sanaleikein. Sitä viittaa on vähän ikävä…

  3. Rantakasvi says:

    Kunpa olisikin vielä sellainen viitta, että voisi kulkea halki ilmojen…

  4. Tuija / Pikkurilli says:

    Tuli mieleen lentämisaiheiset uneni. Lapseni lensin usein sadan metrin korkeudessa, aikusena hädin tuskin viisi metriä lattiatasosta. Voikun voisi saavuttaa saman korkealentoisuuden. Jos ei muuten niin runossa tai unessa.

  5. Niin se aika muuttaa muotoaan, vai mekö se tehdään..mutta tiesitkö että kun tähti ”putoaa” se hajoaa määräämättömiksi supernoviksi ja ne jokainen niistä loistaa, nyt siis sinulle ! 🙂

  6. maahinen says:

    Asioilla on aikansa. Jotain muutosta siinä välissä tapahtuu. Kattojen yllä on vaativaa liikkua, niin ihanaa kuin se silloin onkin. Vanhempana kulkee hiljempaa, nauttii elämästä, vaikka tähtiä keräämällä.
    Ja yllätys, sekin on ihanaa :-))
    Lyhyt, mutta koko ihmiselämän sisältävä runo
    Upeasti 16 sanalla sait elämänkaaren kuvattua. Kaunis ja paljon ajatuksia herättävä runo.

  7. Amalia says:

    Jonkun on hyvä kerätä ne putoavat tähdet. Ne on yhtä kauniit, kun kultainen viitta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: