Haja-ajattelua

itetein

Ei värien valitseminen ole vaikeaa. Vähän kaikkea, mutta tällä kertaa ei sinistä, ei ruskeaa, ei turkoosia, ei valkoista, ei keltaista. Kaikkia muita sitten.
Peitto on valmis, jämälankoja, joitain uusia keriä, puuvillaa. Monta peittoa olen virkannut, nyt tein ekan ihan vaan itselleni, muut ovat menneet lahjoiksi.
Oikeaa kättä särkee, sormien suoristaminen tekee kipeää. Muistan mummin kädet, käppyrässä kaikkien kalastajalangasta virkattujen päiväpeittojen jälkeen.

Tekisi mieli maalata. En vaan tiedä, minne enää lykkään taulut. Niitä on joka paikassa. Sängyn ja sohvan alla, ulkovarastossa, kaapeissa. Seinillä. Tukehdun tähän tavarapaljouteen, siksi digitöiden tekeminen tuntuu niin paljon järkevämmältä. Kone säilöö ja paljon.

nro6

Ystävälle maalasin taulun. Hänen toivomuksestaan. Olemme kuvassa teinejä, pahimmassa murrosiässä. Lintsaamme koulusta, istumme jokirannassa juomassa olutta. Taikkarin mäellä kertoo tuosta ajasta.
Nostalgista, mutta en todellakaan kaipaa teininä oloa. Epävarmuutta, tunteiden vuoristorataa, ihastumisia, pettymyksiä. Humpsahtaminen aikuisuuteen, no ainakin tunnetasaantuminen kohdallani, noiden kipeiden vuosien jälkeen, oli pelastus.

Taikkarin mäestä tuli mieleen, että todennäköisesti sanon tämän vuoden aikana irti omakustanteideni ylläpitosopimuksen BoDilla. Taikkari ilmestyi kymmenen vuotta sitten. Kirjoja menee niin harvakseltaan kaupaksi, että turha maksaa turhasta. Ainoastaan Sairaalapäiväkirja myy tasaisesti.
Kannattaa siis viimeistään nyt tilata, jos haluaa jonkun kirjani. Itsekin pitäisi ostaa ne, eivät löydy hyllystäni, olen lahjoittanut kaikki omat kappaleeni.
Juri Nummelin kirjoitti Taikkarista ja Toisesta painoksesta Turun Sanomissa ja Kirjavinkeistä löytyy muiden kirjojen arvostelut. Kotisivulta ostopaikat.

Kirjoista edelleen, Mediapinta-palvelukustantamo osallistuu itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaan tarjoamalla kirjoittajille mahdollisuuden julkaista oman kirjan ilmaiseksi. Blogituttuni Arin, joka nykyään julkaisee enimmäkseen Facbookissa, runokirja ilmestyy tässä sarjassa, onnittelut.

Minulla on luvun alla Sami Liuhdon blogikirja vuodelta 2012. Kirjassa on monta sataa sivua ja se sisältää blogikirjoitusten lisäksi linkit ja kommentit. Mielenkiintoista luettavaa, mutta fonttikoko 9 alkaa olla näille silmille turhan pientä. Päivänvalokirja.
Esimerkiksi BlogBookerissa voi painattaa oman bloginsa ennen kuin se katoaa bittiavaruuteen.

Taivas on valkoinen, ilma täynnä räntää. Ulkoilun aika. Jalassa icebugit, jotka ovat pitäneet minut toistaiseksi pystyssä iljanteisilla kaduilla. Kotona sen sijaan pyörähdin ympäri, villasukat ja laminaattilattia, liukasta. Löysät nivelsiteet itkivät, nilkkatuki auttaa. Pienin askelin kevättä kohti.

 

cold5

 

Mainokset

24 Responses to Haja-ajattelua

  1. Ari says:

    Susu ❤ ja varovasti siellä kotona

  2. IHANA peitto, ah mitkä värit!!! Pienin askelin kevääseen se on oikein! 🙂 Maalaaminen on kivaa mutta tilat rajalliset minullakin. Räntää sataa tälläkin..

  3. sirokko says:

    Kaunis peite, tykkään väreistä, hurjasti työtä, ei ihme jos sormet tiukoilla.
    Paljon mahdollisuuksia nykyään julkaista, jopa blogi, ja aika helposti. En ole kustantajiin perehtynyt. Itse sidon omani yksittäiskappaleiksi itselleni, joskus lahjaksikin, tai käytän ifoloria, tosin vuosiin en ole runoja kirjoittanut, en sen puoleen paljoa muutakaan… tarttuisipa tuo sinun inspirointikykysi.

    • susupetal says:

      Täällä on pakko olla värejä, Sirokko, ei sovi minulle pelkistetty beige-valkoinen värimaailma 🙂

      Ehkä jonain päivänä jatkat kirjoittamista?

  4. Rantakasvi says:

    Ihan peite, niin täsmälliset ruudut!

    Onhan noita julkaisupaikkoja näköjään, puuttuu vaan ne valmiit tekstit. Haaveilen aina joskus, että kirjoitan, mutta voi jäädä haaveeksi. tai sitten ei, katsotaan nyt miten elämä vie.

    • susupetal says:

      Täsmällisten ruutujen yhteenompeleminen on paljon helpompaa kuin epäsäännöllisten, siksi!

      Ylläpidä haavetta, Rantakasvi. Jos minulle olisi sanottu 10 vuotta sitten, että a) tulen tekemään käsitöitä, b) julkaisen kirjoja ja c) pidän näyttelyitä, olisin kertonut sanojalle, että olet hullumpi kuin minä!

      Ja muuten, pihassasihan tulet vielä pitämään sen ite-taidenäyttelyn!

  5. sini says:

    Kaunis peitto ja varmasti lämmin! Kyllähän noita neliöitä on ihan kiva neuloa/virkata mutta se lankojen päätteleminen ja neliöitten yhteen ompeleminen….äh!

  6. riitta k says:

    Minä sain joululahjaksi kivat sisällä pidettävät huopa-amutossut. Ei uskalla pitää – kuin olisi rullaluistimet tai kaunarit jaloissa! Kyllä kiitää – ja hyvin!

  7. UUna says:

    Minä maalaan nykyisin paksulle pakkauspaperille. Ne työt saa hyvin talteen kansioihin, eivät vie paljoa tilaa. Isoja töitä on kyllä varastossa ja tekisi mieli tehdä nuotio, mutta jotain kai pitäisi säilyttää.
    Virkkaamista tai neulomista ranteet eivät hyväksy yhtään, maalausta siis vaan, mutta pientä, pientä, vaikka koskaan aikaisemmin en ole tykännyt maalata mitään pientä. Nyt on parasta opetella.

    Peittosi on tosi upea, tuon alle on kiva käpristyä päivätorkuille 🙂

    • susupetal says:

      Olen tehnyt paljon pieniä töitä, jos olen jotain tehnyt, UUna, mutta haluaisin hieman laajempia kaaria eli suurempaa 😦 Vaan pakkohan tässä on minunkin opetella tekemään pienempää ja pienempää.
      Juhannuskokkoa jään miettimään…

  8. Maarit says:

    Kaunis peitto, mustat väliraidat on kivat tehosteet! En kaipaa minäkään teiniaikaa, enkä oikeestaan mitään muutakaan. Paranemisia nivelsiteillesi Susu<3

  9. sirpa321 says:

    Uskomattoman kauniit värit, vau!

    Hittolainen, multahan puuttuu ”Taikkarin mäellä” kokoelmastani. Kaikki muut kirjat löytyy.

    Voi meitä ”vanhoja” naisia, kaikki paikat löystyy ja pettää 😉 Nyt annat nilkan parantua rauhassa, että pääset kevääseen muuten kuin konttaamalla. Paranemisia!

  10. maahinen says:

    Ihanat värit olet valinnut. Todella kaunis peitto, mutta isotöinen. Puuvillalangasta saa napakamman kuin villalangasta.
    Olen mieluillut kokeilla virkata siitä muurarinlangasta. Olisin jo tänään ostanut, vaan ei ollut siinä kaupassa, joten jäi vielä ostamatta.
    Tänään vakuutusmyyjä kertoi että suurin osa tapaturmista sattuu kotona. Tarjosi vakuutusta 🙂
    Onneksi et särkenyt itseäsi pahemmin.

    • susupetal says:

      Olen virkannut tuosta muurarinlangasta hatturasian, Maahinen, muutama kerä on vielä jäljellä, katsotaan, mitä niistä tulee.
      Joo, koti on vaarallinen paikka!!!

  11. harakka says:

    Vautsi,miten kauniin peitteen olet virkannut!
    on siinä ollut koukkuamista ja yhdistämistä, ennenkuin on peitteeksi valmistunut.
    Mä tein joululahjaksi lapsenlapselleni myös päiväpeitteen hänen sänkyynsä, mutta se oli vaan sellanen aika pieni kuitenkin.
    Mutta hyvää viikonloppua sulle sinne, mä täällä vielä päänsärkyineni!

  12. tuulento says:

    No onpa tasaisesti virkatut ruudut! .Minä en taitaisi pystyä tuohon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: