Näyttelyistä, ystävyydestä, leimaamisesta, kirjoittamisesta

 

th1 th2

Pari näyttelyä viime viikolla. Taidehallissa on menossa Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen retrospektiivinen näyttely Grey Area. Mielenkiintoisia installaatioita, käytännön ihmisenä olisin toivonut, että työt olisivat tehneet jotain hyödyllistä tai toimineet interaktiivisesti.
Helsingin kaupunginmuseossa Aleksanterinkadulla on Haju-näyttely. Pääroolissa on Helsingistä kertova haju, joka vaihtuu viikoittain syksyn ja talven aikana, hajun on kehittänyt Max Perttula. Käyntini aikana neljännessä kerroksessa tuoksui märkä villasukka.

th3 th4

Teemataiteessa on helmikuun aiheena töiden tekeminen omatekemillä leimasimilla. Se on ollut hauskaa ja sotkuista. Enemmän näiden töiden tekoprosessista taideblogissani.

leim1 leim3

Huomenna on ystävänpäivä. En lähettele ystävänpäiväkortteja. He, jotka ovat ystäviäni, tietävät sen ilman korttejakin. Tietenkin tuo huominen päivä nostaa mieleen ajatuksia ystävyydestä. Minkälainen ystävä itse olen? Minkälaisia ystäviä minulla on? Mitä tarvitaan, että tunnen jonkun ystäväkseni?
Tärkein ominaisuus ystävässä on luotettavuus. Silloin toisinaan, kun ystävä on pettänyt, se on ollut kuin turpiin veto henkisesti. Kadonneen luottamuksen palauttaminen on melkein mahdotonta. Voi antaa anteeksi, mutta mieli ei unohda. Niin se vaan menee.

Olen miettinyt myös ystävyyttä yhteisölliseltä kannalta. Toisen huomioimista, sitä se on mielestäni. Odotin bussia viime viikolla, satoi jotain räntää, ja bussipysäkin alla oli ahtautuneena toistakymmentä ihmistä. Itse pysyttelin kauempana. Tuli bussi, jonne en ollut menossa. Bussi jäi pysäkille ja huomasin katoksen alla olevien ihmisten tuijottavan samaan suuntaan. Utelias kun olen, niin pakkohan minun oli kiertää katos takakautta ja mennä katsomaan. Mummo oli jo päässyt pois bussista, mutta papalla oli vaikeuksia rollaattorin kanssa. Mummo tarjosi kättään, yritti auttaa.
Katoksen alla ihmiset tuijottivat kännyköihinsä, vilkaisivat aina välillä, miten pariskunnan käy. Kaksi ikäistäni naista tuijottivat vanhuksia silmissään katse, joka kertoi, että minä olen hoitanut lapset isoiksi, passannut miestä, tehnyt töitä, hoitanut vanhempiani ja nyt on totta vie minun oma aikani, enkä enää suostu tallattavaksi.
Huomioida, auttaa. Se tuntuu olevan vaikeaa. Eihän kukaan enää edes osaa tunnistaa avuntarvetta. Jokainen liikkuu kuplassaan, on yhteydessä jonnekin muualle, ei ole läsnä.

leim2

 

Käsikirjoitus seuraavaan kirjaan alkaa olla valmis. Romaania ei tästäkään tule, en vaan osaa kertoa laveasti sitä, minkä omasta mielestäni voin tiivistää muutamaan lauseeseen. Tai oikeasti en jaksa istua koneella niin paljon.
Kirjassa tulee olemaan esipuhe, jota en ole itse kirjoittanut. Takakansitekstikin on toisen kirjoittama. Tällä kertaa myös kirjan taitto ja kansikuva hoituvat muilla.
Kirjan julkaisuajankohta on tulevaisuudessa, sen tarkemmin en osaa sanoa. Ei ole kiire, ei millään, ei minnekään.

 

 

 

Advertisements

22 Responses to Näyttelyistä, ystävyydestä, leimaamisesta, kirjoittamisesta

  1. vilukissi kirjoitti:

    Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
    ”Puh!” kuiskasi hän.
    ”No mitä?”
    ”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
    ”Tarkistin vain että olet siinä.”

    Hyvää Ystävänpäivää

    ps. kiitos kortistasi!

  2. sirokko kirjoitti:

    Hyvää ystävänpäivää vaan, kortteja en minäkään lähettele. Ahaa, uusi kirja kohta tulossa, vau. Olet sinä vaan työteliäs!

  3. Ari kirjoitti:

    Ystävälle ❤ En myöskään lähettele ystävänpäiväkortteja. He, jotka ovat ystäviäni, tietävät sen ilman korttejakin

  4. Sirpa kirjoitti:

    Hyvää ystävänpäivää, Susu! ❤

  5. Esther Helmiä kirjoitti:

    Ystäviä ei ole montaa ja ne vähät ovat arvokkaita, tietävät sen tosiaan ilman korttiakin. MInua on alkanut ärsyttämään ihmisten välinpitämättömyys, oman navan tuijottaminen ja ei auttaminen sille joka apua tarvitsee, ja näitä sikiää vauhdilla lisää Tänään nousi karvat pystyyn kun huonosti kohdeltiin 76v anoppiani, sai kuulla hoitaja parka pari kivaa sanaa meikäläiseltä..Mä en suostu enään kuuntelmaan kun toista loukataan tai asenteella ylenkatsotaan, taisi siinä saada lääkärikin osansa, nuori nainen.Musta on siinä suhteessa tullut ärsyttävä akka. Varsinkin kun omaan itsekin tietoa määrätyistä asioista. Vieläkin sapettaa.
    Hyviä uutisia siis..kirja tulossa!! Hyvä!!! Odotellaan ! 🙂

    Hyvää ystävänpäivää Susu! 🙂

    • susupetal kirjoitti:

      Tuo piittamattomuus on kyllä sydäntä kouraisevaa, Esther. Joskus mietin, johtuuko tuollaisten asenteiden lisääntyminen siitä, että itse on vanhentunut, huomaa eri tavalla. Onko aina ollut noin, mutta nuorena siihen ei kiinnitä huomiota?
      Vaan hyvä on olla vanhempien ihmisten tukena lääkäreissä ja muualla.

  6. Jael kirjoitti:

    Hyvää ystävänpäivää SusuPetal. Täällähän se on rakastavaisten päivä… Hassu tuo hajunäyttely,nauratti tuo villasukkahaju;D Ja hienoa että uusi kirja on tulossa:)

    • susupetal kirjoitti:

      Enimmäkseenhän tämä päivä tuntuu olevan maailmalla rakastavaisten päivä, Jael. Ruotissa alla hjärtans dag, Pohjoismaissa siis laajempi merkitys päivällä.

  7. UUna kirjoitti:

    Mielenkiintoinen, monipuolinen postaus. Eniten mieleeni jäi kyllä nyt tuo tapaus bussipysäkillä. Olen kuullut vastaavista ja tuntuu kyllä surulliselta, kun ei enää auteta eikä huomioida.

    Kiinnostamaan jäi kyllä tuleva kirjasikin. Onneksi olkoon jo etukäteen. Hieno juttu!
    Niin ja Hyvää Ystävänpäivää myös 🙂

    • susupetal kirjoitti:

      Tästä kirjoituksesta tuli sellaista tajunnanvirtaa, UUna. Tuo bussipysäkkikohtaus oli kyllä itkettävä ja teki vihaiseksi. No, rynnin ihmismuurin läpi ja nostin rollan autosta ja autoin papan alas.
      Jep, kirja, pakkohan meidän, sinun ja minun on julkaista, eikö niin 🙂

  8. Maarit kirjoitti:

    Totta, ystävän on oltava luotettava, siksipä minulla ei olekkaan monta ystävää! Uusi kirjakin, hienoa 🙂 Hyvää Ystävänpäivää!

  9. Cara kirjoitti:

    Ei ole minullakaan tapana lähetellä kortteja. Ystävyttä on kyllä juuri huomioiminen, kuten sanoit. Kaikki se, että muistaa ystävää muulloinkin kun jonain tiettynä päivänä.

    Paljon kiintoisaa taidetta siellä ollut taas. Sinäkin olet ahkeroinut.

    Hyvää ystävänpäivää Susu, sellainen nyt tänään kuulemma on! 🙂

  10. BLOGitse kirjoitti:

    Eilen huomasin kun ulkomaalainen vanhempi nainen yritti tyrkätä painavaa matkalaukkuaan ratikan etuovesta sisään. Suoraan tuota toimintaa istui nuorehko mies mutta vaan tuijotti, ei tehnyt mitään auttaakseen…
    Ystävänpäivä on falski kaupallinen tekopäivä. Blogiin laitan tervehdyksen mutta muuten ei postia jaella.
    Sinulla on siis kirjoitusrupeama valmis, upeeta!
    Mä vaan piirrän ja piirrän. Mutta ei siis ’hiihdän’ 🙂
    Ystävällistä päivän jatkoa!

  11. aimarii kirjoitti:

    Sinulla on suuri sydän, lähimmästä auttava mieli ja aina rohkeutta toimia oikeudenmukaisesti. Niin paljoista ihmisistä on tullut itsekkäitä, muista välinpitämättömiä. Surullista.
    Leimasinkuvista oikein puoleinen johdatti minut ruskasyksyyn ja sen väreihin. Ei hassumpi tunne näin täyden talven aikaan.
    Hajuista märän villasukan haju ei ole minun nokkani paha, ei tietenkään jalkahien hajua mukana. Ehkä siellä oli vähän ”voimakkaampiakin” hajuja näytillä, siis haisteltavana.
    Huippua, että sinulla on jälleen kirjatekoa työn alla.

    • susupetal kirjoitti:

      Ei minulla niin suurta sydäntä ole, Aimarii, koska kimpaannun ihmisille, niille, jotka eivät huomaa, välitä. Jos olisin hyväsydäminen, tuntisin empatiaa heitäkin kohtaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: