Perintö

Tepa on kohta kaksi vuotta odottanut palvelutalopaikkaa. Pitkään hän vannoi, ettei lähde kotoaan minnekään, mutta viimeinen sekaannus lääkkeiden kanssa, viruminen voimattomana takalukitun, turvaketjuin varustetun oven takana, sai Tepan toisiin ajatuksiin. Murrettu lukko ja katkaistu ketju hävettivät. Nyt ketju on poistettu, turvalukitus teipattu umpeen.
Nyt Tepaa pelottaa öisin.
Aamuisin kotisairaanhoito tulee, antaa lääkkeet, teippaa turvonneet nilkat polviin asti ja Tepa lähtee liikkeelle, työntää rollaattorin läheiseen palvelutaloon, tapaa siellä ystäviään, syö siellä lounaan.

Olen ehdottanut Tepalle, että myisi asuntonsa, ostaisi osakkeen jostain yksityisestä hoivakodista, eläisi herroiksi lopun elämänsä, ostaisi palveluita. Vaan ei. Tepa ei halua jättää jälkeläiset ilman perintöä. Yritän selittää, että eiväthän lapset ja lastenlapset ole maksaneet penniäkään asunnosta, mutta mikään ei auta.
Perintö on jätettävä.

En enää puutu asiaan. Annan serkkujen hoitaa äitinsä. Otin vastuun Tepasta monta vuotta, kun hänen välinsä lapsiin olivat poikki, kun Tepa jätettiin heitteille.

En enää jaksa. Huomaan, että olen väsynyt ottamaan vastuuta, olemaan korvana, olemaan tukena ja turvana, auttamaan muita.
Tepa täyttää parin vuoden kuluttua yhdeksänkymmentä. Ei mene varmaan enää monta vuotta, että olen suvun matriarkka.
Minulla on lupa tuntea itseni väsyneeksi.

______________________

Taikakuvat Vanha

 

Mainokset

34 Responses to Perintö

  1. Nuo vanhempien ihmisten ”perinnöksi jättämiset ”ovat sitkeessä. Onneksi olen saanut omat vanhempani, eli nyt vain isän tekemään rahoillaan mitä lystää. He sen ovat selkänahastaan repineetkin ja saavat siten luvan tuhlatakin. Minulla muuten samaa ”vikaa”, olen väsynyt olemaan korvana, tukena ja turvana, ottamaan vastuuta, ymmärärn sinua aivan täysin. Ja oikein se onkin että omat lapset sen vastuun kantavatkin! Kirjoitus joka varmasti koskettaa monia, tämä on nykyaikaakin. Väsynyt saa olla.Luin aikaisempiakin kertomuksia Tepasta,tosi hyviä!

    • susupetal says:

      Tepa on minulle rakas ja monen tarinan inspiraatio, Estther, ei tarvitse keksiä mitään!

      Tukena ja turvana, kuuntelijana ja kalliona, se on väsyttävää todellakin. Joskus sitä toivoisi, että joku kysyisi miten minä jaksan.

  2. Cara says:

    Olen niin monen tutun vanhuksen kuullut sanovan, että ei halua käyttää esim taksia tai matkustaa tms vaikka olisi mahdollista. Mutta ei, kun pitää jättää jotain lapsille perinnöksi. Tässä kylällä on parikin esimerkkiä. Lapset (=aikuiset keski-ikäiset lapsineen) eivät mummoa muista. Mutta perintö, se on jätettävä.

    Etköhän sinä ole tehnyt tarpeeksi Tepan suhteen.

    Enhän minä saisi sanoa, kun ei ole omia lapsia, mutta sanon kumminkin: jokainen käyttäköön itse hankkimansa rahat ja omaisuuden elinaikanaan ja nauttikoon niin kauan kuin voi.

    • susupetal says:

      Joo, on se käsittämätöntä, Cara. Tepa kertoi, että palvelutalossa, jossa hän käy lounaalla, käy kova kuhina eläkepäivinä, kun jälkeläiset, kummin kaimat jne tulevat moikkaamaan mummoja ja pappoja.

  3. riitta k says:

    Tunteita, niitäpä. Yritin samaa ehdottaa vanhapiikatädilleni, mutta ei. Asui sekasotkussa kuolemaansa asti, taiteilijasielu kun oli – vaikka olisi voinut elää rouviksi. En saanut perintöä. Se meni veljelleni. Mitäpä noista.

  4. sirokko says:

    Silloin kannattaa varansa käyttää kun vielä pystyy. Palvelutalot sitten kyllä syövät kaiken ylimääräisen hyvissä ajoin ennen perinnöksi ehtimistä.
    Akuuttia meikäläiselle kaikki mitä tarinoit. Aionkin ottaa kolmen kuukauden kesälevon tästä ’palvelutaloduunistani’ ,hoitakoot omat lapsetkin osuutensa, evvk.

  5. Sisko says:

    Kyllä vanhuus on ankaraa, itse ei jaksa ja joutuu toisten armoille. Ikäväkin on läheisiä, muistot tulee mieleen ja kipu vaivaa. Olet ollut suurena apuna, ole iloinen kun jaksoit, vaikka olet itse myös väsynyt. Omaisesi on kunnioitettavassa iässä.

    Kiitos kun osallistuit!

  6. UUna says:

    Viisas ja vaikuttava tarina. Näin se on monen Tepan kohdalla. Olen näitä tarinoita kuullut äitini ympäristöstä – ja omastanikin. Mikä ihme siinä on, että perintöä pitää jättää nykynuorille, joilla on jo kaikkea. Kun vertaa, miten me elimme nuorena, niin nykyiset pärjäävät kyllä. Omaan vanhuuteensa ja elämäänsä kaikkien Tepojen pitäisi omat vaivalla säästetyt rahat käyttää.
    Hyvä tarina, toivottavasti mahdollisimman moni lukee.

  7. Jael says:

    HIeno tarina,ja surullinenkin. Tepan itsepäisyyttä kieltäytyä helpommista oloista ihmetyttää,mutta kai näin ajattelevat monet vanhemman polven ihmiset.
    Olet todellakin tehnyt paljon….

  8. Vanhuuden mukana osittain häviää se todellisuuden taju, eikä asiallista apua ja lähiystävän-sukulaisen-hoitajan ehdotuksia ymmärretä auttavana apuna. Sillä välin joku sukulainen ehtiikin jo tyhjentää laatikot perintöhopeista. Ei le helppoa ihmisen elämä, ei. Mutta huolenhoitosi Tepasta kuultaa kauniina läpi kertomuksesi. Olet lempeä.

    • susupetal says:

      Totta, todellisuuden taju katoaa, dementia lisääntyy, Kaari. Ja valitettavasti joidenkin kohdalla käy juuri noin kuin kirjoitit, tuhkatkin viedään pesästä.

  9. Maarit says:

    Tepa tarinoita on niin monta. Kiitos Susu, että kerroit omasi. Tunteikas kertomus!

  10. BLOGitse says:

    Ikä tuo (ainakin joillekin) itsepäisyyden. Mikään järkipuhe ei auta kun pitää itse saada päättää. Osa naisista on elänyt ikänsä miehensä ’alaisuudessa’ ja sitten kun on yksin ja ’vapaa’ niin iän myötä se itsepäättämisen määrä on kuin pakkomielle.
    Vastuun kantaa kuitenkin päästään muuten terve ihminen. Minkäs ulkopuolinen voi jos oma tahto on vahva vaikka ihan pöhkö. Minä luovutin jo vuosia sitten ja lopullisesti muutama vuosi sitten…

    • susupetal says:

      Tepan kohdalla ei ole uudesta itsepäisyydestä, BLOGitse, hänen itsepäisyytensä on onneksi lieventynyt vuosien saatossa.
      Ymmärrän kyllä tuskan ja luovuttamisen.

  11. Amalia says:

    Mistäköhän tuo juontaa juurensa, että pitää kitkuttaa ja jättää lapsille perintö? Me kyl surutta käytetään perikunnan rahoja 😉

  12. aimarii says:

    Niinpä niin ja verottajahan niistä perinnöistä nyhtää ison osan. Mikä sekin sinänsä käsittämätöntä, kun ainakin tavallinen duunari on kaikesta mitä hänellä on, maksanut jo monin kerroin verot.
    Omalla kohdallani en osaa säästellä mitään jäämään perinnöksi. Eikä ole kuulema tarpeenkaan. Mutta ilmeistä on, ettei me kaksi vanhaa kääkkää täällä syrjäseudulla kovin kauaa pystytä elämään omatoimisesti. Palvelutaloon sitten vaan. pitää toivoa, että sinne riittää varat.

  13. Liplatus says:

    Noin se on monen kohdalla.
    Oma koti on rakas, helppo ei ole luopua, vaikka kuinka vaikea on selvitä päivästä toiseen.
    Huolettomampaa olisi palvelutalossa eläminen.

    Enpä myöskään halua muuttaa kodistani palvelutaloon, ellei tule terveydellistä pakkoa…
    kunhan nyt sinne ikään asti selviäisi.

  14. vilukissi says:

    Voi vitsit, miten hyvä on tämä kirjoituksesi ja niin niin täyttä TOTTA!!!!!! Tiedän kanssa yhden tädin, joka eläkepäivänään laittaa lapsenlapsilleen rahaa, kun just silloin soittavat (kuinkas muuten), että on niiden pyöristä kummit puhki, koulukirjoja ostettavana, hampaasta lähti pala…. ja sitten loppukuusta ei tahdo enää ruokaan riittää tädillä itselleen rahaa. Liian moni nykynuorisosta luulee, että vanhuksilla eläkerahat ovat huimia tai on säästöjä rutkasti. Tekisi mieleni tukistaa nuoria, kun törmään tämmösiin asioihin. Pääsisin varmaan heti you tubeen.

    (oli hauska se sun v2010 juttu tuolijumapasta!)

  15. Maahinen says:

    Hieno vastaus haasteeseen ❤ Mahtava kirjoitus aiheesta. Olen yrittänyt puhua omia vanhempiani luopumaan talostaan ja siirtymään palvelutaloon.
    Kertonut, ettemme tarvitse perintöjä. No, eivät kuulema halua kotoaan lähteä :-O
    Äiti pian 92 ja isä 86!! En tiedä, mitä heidän kanssaan tekisin ???

    Kauheaa ajatellakaan että ihmiset säästävät lapsilleen ja itse elävät, miten elävät.
    Ja kaiken lisäksi perintöään odottavat eivät aina välitä edes vanhemmistaan ja vaivalla säästetyt rahat menevät hetkessä ties mihin 🙂

    Todella aiheellinen kirjoitus. Ymmärrän turhauttavan yrityksesi auttaa. "Taistelua tuulimyllyjä vastaan" Lapsilleni olen sanonut, että muistuttakaa minua aiheesta jos olen yhtä jääräpäinen kuin vanhempani 😀

    • susupetal says:

      Niinpä, Maahinen, mitäpä tehdä…kotoa lähteminen on kova paikka. Olen myös antanut ohjeet, että heti kun päästä alkaa vipata enemmän tai liikkuminen muuttuu mahdottomaksi, minut pitää laittaa jonnekin.
      Saa sitten nähdä, mitä mieltä itse on sitten joskus, kun tosipaikka tulee eteen…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: