Ihmistä paossa 1

 

Malmin juna-asema näytti luotaantyöntävältä. Hän pujotteli ihmisten ohi, kukaan ei tietenkään väistänyt, kukaan ei huomannutkaan, kaikkien silmät olivat kiinnittyneet puhelimen näyttöön. Kumaraniskainen harmaa kansa sumuisella junalaiturilla, varoivat seisomasta liian lähellä muita. Pitivät huolta reviiristä, paitsi ne muutamat, jotka olivat leiriytyneet penkeille. Eivät menossa minnekään, ehkä tulossa jostain. Samanlaisia sekakäyttäjiä oli Turussakin, näyttivät samoilta, tuskin olivat. Tai mistä sitä tiesi. Ehkä jossain oli tehdas, jossa tuotettiin kolmetoista tusinassa-klooneja. Tuttuus lisää turvallisuuden tunnetta.

Vetolaukku kulki kauniisti ja sileästi, ei välittänyt asvaltin roskista, räkäklimpeistä, ei kuivuneesta verestä, ei oksennuksesta. Sujuvaa arkea, hän ajatteli, eikä haitannut, vaikka liukuportaat eivät toimineet. Laukku oli kevyt. Serkun luona ei tarvinnut juuri mitään. Hanna oli aulis, yhteisöllinen ihminen, joka jakoi omastaan, antoi vaatteet, yösijan. Hanna ei välittänyt reviireistä, halaisi ennen kuin saisi riisuttua takin. Piti varautua siihen, antaa halata ja hiukan rutistaa takaisin. Se oli kai vähintä mitä saattoi tehdä.

Kello oli kolmen paikkeilla. Hän oli luvannut Hannalle, että tulisi ajoissa, saisi avaimen ja kyllä, ehdittäisiin vaihtaa kuulumiset ennen Hannan koneen lähtöä. Ajoissa piti olla, avaimen takia, mutta muuten parituntinen rupattelu Hannan kanssa ei kiinnostanut. Hanna oli niin avoin ja välitön, korvat menisivät lukkoon tuhansien sanojen jäädessä möyryämään pään sisään. Silmiin sattuisi lasinen katse, kuivat silmät todellakin, rasittavaa.

Mainokset

24 Responses to Ihmistä paossa 1

  1. sirokko says:

    Uusi kirja? Novellikokoelma? Mielenkiintoinen alku, jään odottamaan jatkoa.

  2. Jael says:

    Hieno tarina,Malmin asema on sen verran tuttu että ihan näin tuon kohdan silmieni edessä:D

  3. Ari says:

    Kun osaa kirjoittaa, juuri näin ❤

  4. cara says:

    Tuttu tunne. Hyvin kuvasit sitä.

  5. Äijä says:

    Kirjoitapa vähän lisää… loppui liian äkkiä!

  6. Maarit says:

    Aito kirjoitus! Joskus on vaan vaikea olla skarppina, jos toiselta tulvii puhetta yli äyräitten 😉

  7. Amalia says:

    Aina ei jaksa toisen positiivisyyttä.
    Asiasta toiseen. Mihin on hävinnyt Rantakasvi, tiedätkö?

  8. laiskuri says:

    Uusi kirja tuli minunkin mieleen. Todella hienoa tekstiä.

  9. aimarii says:

    Arkisen ja todentuntuisia tikannekuvia juha-asemalta sivustakatsojan silmin. Taituroit tilanteet vain sanoiksi, joista tuli novelli.

  10. UUna says:

    Aitoa ja oikeaa ajattelua, tunteita, käyttäytymistä. Toinen puoli minusta on juuri tällainen, oikeastaan enemmänkin kuin toinen puoli, onneksi se jäljelle jäänyt osa joskus paikkaa suhteita ja menee ihmisten ilmoille.

  11. BLOGitse says:

    Rasittavaa. Mielenkiintoista koska koen itse olevani joskus papupata ja rasite mutta myös toisinpäin, koen rasittavina ihmisiä jotka ovat papupatoja…Eli ollaanko kaikki vuoronperään rasitteita/rasittavia toisillemme, ehkä…
    Tärkeintä että kirjoitat ja avaat näitä muhituksia mitä meillä kaikilla on mielessä, ajatuksissa mutta ei vaan osata oikein sanoittaa! Kiitos!

    • susupetal says:

      Monet ihmiset pitävät minua aika hiljaisena tai pidättyväisenä, mutta olen huomannut, että se johtuu osittain siitä, etten saa suunvuoroa!
      Tästä juttusarjasta taitaa tulla jonkinlaitsa tajunnanvirtaa, ainakaan minulla ei ole juonesta mitään käsitystä, BLOGitse, katsotaan minne tarina vie.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: