Ihmistä paossa 3

 

   Puoli vuotta sitten Hannan yksiössä oli ollut lattialle ulottuvat liilat verhot, seiniä oli kiertänyt palasista koottu syvän vihreä divaani. Marokkolainen suuri tarjotin oli toimittanut sohvapöydän tehtäviä, jalkoinaan Hannan viininpunaiseksi maalaamia puun pätkiä. Seinät olivat olleet täynnä Hannan reissuiltaan tuomiaan esineitä, venetsialaisia naamareita, afrikkalaisia naamareita, inkojen naamareita, anonyymien kommandopipoja. Raskas, kirjailtu oranssi verho (käsityötä jostain päin maailmaa) erotti alkovin omaksi tilaksi, sängyllä kymmenittäin tyynyjä, joihin ei voinut laittaa poskeaan, paljetit ja helmet raapivat ihoa.
– Eikö olekin erilaista? Hanna kysyi halattuaan ensin lujaa ja pitkään. -Voi ei, Elle, sinä poltat vielä. Muista, että ruumiisi on temppelisi. Sinun pitää kunnioittaa ja arvostaa sitä, ei tehdä sille pahaa.
Elle yritti kiskoa sateen täplittämää takkia yltään, mutta Hanna ei malttanut lopettaa rutistelua. Serkun syli oli elämää suurempi ja sinne putosi kuin mustaan kuiluun ilman toivoakaan pelastumisesta. Vihdoin Elle sai hivutettua kropan temppelinsä vapaaksi, riisui takin ja kengät. Hänen teki mieli tupakkaa, vaikka oli juuri polttanut yhden ulko-ovella. Olisi pitänyt polttaa kaksi.
– Kun me tyhjensimme äidin asuntoa silloin hautajaisten jälkeen, niin minua ahdisti kaikki se tavara, kaikki ne kipot ja kupit, niin paljon kaikenlaista, turhaa tavaraa, poisheitettävää. Tule keittiöön, siellä on egypitläistä karkadehia, niin ajattelin, että minä en jätä jälkeeni sellaista jätettä, ihmisen arvo ei ole tavarassa vaan minkälaisen muistojäljen hän jättää ihmisiin ja minä en halua tulla muistetuksi sillä tavalla, että materia on tärkeää, koska se ei ole. Elämässä on niin paljon muuta tärkeämpää. Istu alas, sinä taisit käyttää sokeria, sitä minulla ei ole, se on myrkkyä keholle. Maista, tämä on hyvää ja terveellistä.
Hanna vaikeni hetkeksi juodessaan egyptinjuomaansa. Elle ei voinut olla toivomatta, että Hanna polttaisi kielensä, että se palaisi niin pahasti, että puhuminen olisi mahdotonta. Turha toivo, juoma oli haaleaa. Ehkä kuuma juoma ei ollut hyväksi keholle? Ehkä se syövytti kurkun, nielun, ruokatorven, aiheutti mahahaavan?
Ellen vatsaan sattui, edellisestä ruokailusta oli liian pitkä aika. Hän katsoi ympärilleen keittiössä. Jääkaappia Hanna ei ollut heittänyt pois. Keittiön pöytää ei ollut, ei tuoleja. He seisoivat ikkunan ääressä, nojasivat ikkunalautaan, Elle katsoi ulos, Hanna jatkoi kertomista, miten elämä (jälleen kerran) oli saanut uuden suunnan. Tavaran tilalle oli tullut puhtaus ja vapaus, Ellenkin pitäisi koettaa, vaikutukset hyvinvointiin olivat ihmeelliset. Pois huonekalut, pois pölyä keräävät tavarat, vain ehdottoman tarpeellinen saisi jäädä.
-Missä sun sänky on?
Hanna osoitti alkovin nurkkaan. Siellä oli korkea rulla.
-Levität tuon vaan lattialle, Hanna sanoi. – Se on futon, se antaa ihanat unet. Minä kärin sen aina aamulla tuohon rullalle, sillä pidän paljaasta lattiasta.
– Huomaan.
Tyhjän olohuoneen nurkassa oli Hannan rinkka, joka näytti malttamattomalta, se halusi jo lähteä, mutta Hannalla ei ollut kiire. Lento oli kuulema myöhässä, mutta onneksi se ei haitannut. Ei kannattanut murehtia tulevia, piti elää hetkessä, tässä ja nyt.

 

 

Mainokset

16 Responses to Ihmistä paossa 3

  1. Cara says:

    Aika tyhjältä tuntuu jos ei edes sänkyä ole. Nykyisellä mielelläni en kauan jaksaisi puheripuli-ihmistäkään. Anteeksi, olen negatiivisella päällä.

  2. Maarit says:

    Minimalismi on muotia! Tässä iässä tarttee sängyn ja tuolin ja enemmän ku kaks puseroa tai kahdet housut 🙂

  3. sirokko says:

    Konmari on ehtinyt Hannankin luo, onneksi ei yllä tänne asti.
    Puheripuli-ihmisistä on se hyöty, ettei tarvitse itse keksiä puhuttavaa, korvatkin voi kääntää läpikulkutilaan. Vähäpuheiselle jää enemmän aikaa tarkkailla 🙂

  4. Jael says:

    Hannan talo kuulosti ennen tuota luopumista vähän liian täydeltä,joten ihan hyvin sopi sellainen tavaran pois putsaus. Minulla on täällä samalla kadulla puheripuli-ihminen,joka puhuu täysin jonninjoutavaa,ei anna puheenvuoroa eikä lopeta.Siinä pitää aina keksiä joku hätavalhe että pääsee pois siitä puhetulvasta;D

  5. Äijä says:

    Saahan elämään ainakin näennäisen sisällön Hannan tavoinkin.
    Minun tekisi mieli keinutuolia, mutta se ei ole välttämätön. Olisi mukava istuskella siinä vapaapäivisin kissa sylissä ja olla tekemättä mitään, suunnittelematta mitään ja seurata vaikka miten kevät sieltä pikku hiljaa, välillä takapakkia ottaen, tulee.
    Tosin tama keittiön pöytäkin sopii samaan asiaan, ja sylikissakin on nyt ulkona.

    • susupetal says:

      Juuri tulin kirpparilta, siellä oli valkoinen keinutuoli 50 euroa. En ostanut, kun tänne ei mahdu. Sanovat kyllä keinumisen olevan hyväksi syville vatsalihaksille, joten sehän on ihan kuntoiluväline, Äijä 😉

  6. Maahinen says:

    No aikansa kutakin…. jokainen tavallaan 🙂 Toki luopuminen turhasta on viisasta, mutta nukun mieluummin sängyssä kuin lattialla, vaikka joskus sielläkin tulee nukuttua kyläreissuilla.
    Meitä on hiljaisia ja puheliaita…kumpi ompi paremi,,en tiedä. Vai onko kumpikaan.
    Vaan sen tiedän että tekstisi ovat ihanaa luettavaa , kiitos taas kerran lukunautinnosta 🙂

  7. tuulento says:

    Hm. puhtaus ja materiaalittomuus. Helmikoristeiset tyynyt. No, mikäpä minä olen arvostelemaan, jokainen elää oman elämänsä, sen olen jo tässä iässä oppinut, eikä toisella ole samanlaista. Ei kellään! Niinpä me nyt eletään!

  8. aimarii says:

    Oikeastaan ajattelen usein, olispa vähemmän tavaraa, niin olis enemmän tilaa ja helpompaa tehdä siivouksetkin. Alkoi tuo minimaterialismi itämään.
    Vuosien mittaan ihminen muuttuu, mielipiteet muuttuu, kiinnostusten kohteet muuttuu, mutta usein se puheliaisuus saattaa kasvaa. Jatkuva toisen flown kuunteleminen väsyttää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: