Levollisuus

 

Päivien samankaltaisuus on kaunista. Yritän pitää näistä hetkistä kiinni, kun kaikki on tuttua ja turvallista, kun minua ympäröi pumpulinpehmeä tavallinen arki.
Nuoralla tanssijana (ehkä nykyisin ennemminkin vaappujana) tiedän, että koska tahansa voin pudota, milloin tahansa voi tapahtua jotain sellaista sisälläni tai ulkopuolellani, joka pistää nuoran heilumaan liian suuressa kaaressa.

  

Olen poistunut mukavuusalueeltani, ihmeekseni se on ollut mukavaa, ei laisinkaan stressaavaa. Teemataiteessa on huhtikuun haasteena tehdä jotain itselleen uutta, kokeilla uusia välineitä, tekniikoita, tyylisuuntia. Näin olen tehnyt.

Se, että huomaa elämän positiivisen tasaisuuden, ei tarkoita itsetyytyväisyyttä. Se on sitä, että ei inhoa itseään sillä hetkellä. Muistan myös nuo mustat tunteet, joista aikanaan kirjoitin Sairaalapäiväkirjaan:

EI PALUUTA

Miten voi olla näin täynnä tyhjyyttä.
Mikään ei liikuta. Ei kohti
iloa, ei kohti surua.
Musta möykky keskellä tyhjyyttä,
lujempi kiveä, lujempi kiveä.
Onkohan avaruudessa tällaista?
Leijua tyhjyydessä, kohti
mustaa aukkoa. Toivoen, peläten,
toivoen, että se nielaisee lopullisesti.
Ei paluuta.

MASENNUS

Kun inhoaa itseään,
kun vihaa itseään,
kun tietää, ettei itsessä ole mitään,
ei mitään, ei mitään, ei mitään muuta kuin
syyllisyys kaikesta.

Se on masennusta.

 

Kun kirjoitin noita muistiinpanoja Aurorassa, minuun koski. Nyt olen tyytyväinen, että nuo rivit ovat tallessa. Tänään huomaan, että päivät voivat muuttua. Haluaisin valaa samaa toivoa ystävääni, mutta tiedän enemmän kuin hyvin, miten muiden hyvää tarkoittavat sanat voivat ärsyttää. Riittää, että on läsnä, puhumatta.

***

Uusi kirjani on kohta lähdössä painoon. Tuntuu jälleen hieman tyhjältä, niin kuin aina jonkin projektin valmistuttua. Toivon, että tämä tyhjyys jatkuu tällaisena, aika hyvänä. Alla olevassa kuvassa (klik suuremmaksi niin näkee lukea) on kirjan takakansi, johon eräs henkilö on tehnyt tekstin, ei siis omani. Kirjan hinnaksi tulee jotain 15-20 euron välillä. Tulen myymään kirjaa jossain vaiheessa ennakkona signeerauksineen (hih) ja totta kai se tulee myyntiin myös verkkokirjakauppoihin.
Että tällaista. Tällä kertaa.

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

14 Responses to Levollisuus

  1. Cara says:

    Tuo arkisen elon hyvä olo on pitkän työn tulos. Minullekin. Kesti kauan masennuksen pahimpina aikoina ja vieläkin välillä, että ei uskonut pystyvänsä enää iloitsemaan pienistä arkisista asioista. Nyt ilahduttaa puutarha ja kasvun ihmekin.

    Joko saa tilata kirjan? Tilaan! Olenko eka?

    • susupetal says:

      Totta, Cara, ihan hetkessä tuohon tasaisuuteen en ole päässyt ja tiedän, että aika helpostikin se tasaisuus muuttuu ihan joksikin muuksi.

      Jess, olet eka ennakkotilaaja, kiitos kannatuksesta! Aika rohkeaa, kun et edes tiedä, mitä kirja pitää sisällään 😀

  2. Upea luomus tuo kukkataulu! Tykkään, se tuo mieleeni mummuni joka maalasi juuri tämän tapaisia..ja muutenkin on hyvä että olet poistunut mukavuusalueeltasi! Kirjaa odotellessa 🙂

    • susupetal says:

      Kun on tasainen olo, on helpompi poistua mukavuusalueelta, ei tunnu niin turvattomalta. Tuo kukkataulu oli kyllä sellainen kokeilu, että huh-huh, Esther.

  3. Jael says:

    Kauniin herkkä tuo kukkataulu,ja ihana heppakin. Lähiomaiseni oli myös pitkään masentunut,ja opin ettei kannata silloin tuputella neuvoja. Onnea uuden kirjan johdosta Susu:)

    • susupetal says:

      Hevosen piirtäminen oli haastavaa, mutta tuli siitä jonkinlainen koni. Ainakaan se ei näytä virtahevolta, Jael.
      Jep, valitettavasti se on niin, että kantapään kautta tietyt asiat on koettava esim. masennuksen suhteen.

  4. Maahinen says:

    Ihania ovat nuo haastetyösi, niin erilaisia kuin useimmat työsi. Mukavaa nähdä tämäkin puoli. KUkkataulu on upea!!!!
    Runosi kertovat paljon. Hyvä kuulla, että ovat tallessa. Huominen on olemassa, vaikka se joskus tuntuukin kadonneen.
    Kirjasi on kohta painossa. Takakannen esittely on mielenkiintoinen ja herättää uteliaisuuden….

    • susupetal says:

      Nuo runot pysyvät tallessa, Maahinen, tein niistä aikanaan Sairaalapäiväkirja-nimisen kirjan.
      Mielenkiintoinen kyllä tämä teemataiteen haaste!

  5. Maarit says:

    Levollisuus on sellainen olotila, mihin haluais päästä usein! Kirjan jännäystä täälläki 🙂

  6. aimarii says:

    Tuttu ja turvallinen olotila on ikään kuin suurta lepoa. Se lataa akkuja. Oikeastaan itselläni siihen liittyy kyllä semmoinen miinuspuoli, etten silloin saa aikaseksi mitään. Istun ja ihmettelen ja nautin saamattomuudestani. Onko sinulle tämmöinen tuttua? Muistan sinun joskus kommentoineen minulle jotain runokyhäelmääni, kun pahoittelin sen ankea tunnelmaa, että alakulossa syntyvät parhaat runot tunnelmaltaaan ja syvyydeltään.
    Uuden kirjasi syntymää oottelen. Esittely siitä on todella hyvä. Se jo sinällään herättää kiinnostuksen.

    • susupetal says:

      Eihän se ole miinusta, jos istuu ja nauttii saamattomuudesta, Aimarii!!! Nauti täysillä!
      Itselleni tuttu ja turvallinen olotila voi syntyä tehdessä jotain, siinä olotilassa parasta on, että päässä ei liiku ajatuksia. Miettii vain seuraavaa silmukkaa virkatessa, seuraavaa väriä maalauksessa, seuraavaa maalia urheilua katsoessa.
      Kun olotila on tuollainen, silloin ei ainakaan minulta tunnu syntyvän sanoja, ei runoja, ei tekstejä, joten ehkä pieni alakulo tai jokin ajatus, joka ei jätä rauhaan, saavat aikaan niitä tunnelmaltaan ja syvyydeltään parhaita tekstejä.

  7. harakka says:

    Joskus ihminen vain menee kuin ”lukkoon”..
    Ei saa itseään niskasta kiinni, sitä vaan on.
    Tällanen masennus on mulle tuttua ollut monestikkin ja usein se iskee heti joulun jälkeen jostain syystä.
    Joudun kuin syvään kaivoon, josta ei ihan heti pääse ylös, vaikka kuinka itselleen sanoisi, ettei tästä tule mitään!
    Mutta sitten vaan..ajan edetessä se olotila häipyy pikkuhiljaa ja alkaa uusi, parempi vaihe, se elämä kaikkine ihanine tarkoituksineen!
    Mulle se onkin ollut tänä aikana meidän ihana puolitoista vuotinen Venlatyttömme, eli toinen lapsenlapsemme.
    Mutta jäin oikein ihmettelemään sun kauniita töitäsi täällä ja varsinkin tota kukka asetelmaasi, se on todella kaunis!Ja kaikki nämä muutkin sun työsi tähän haasteeseen, olet onnistunut kyllä tosi hyvin,on kyllä niin erilaista susua!
    Ja onnea muuten uudelle kirjallesi, tuntuikin tosi mielenkiintoiselta luettuani takakantta.
    Oikein hyvää Pääsiäisen aikaa sulle!

    • susupetal says:

      Talven pimeät kuukaudet vaikuttavat paljon, Harakka. Parasta on, että ei yritäkään tarttua itseään niskasta, mielestäni! Nukkuu vaan rauhassa talviunta, antaa itselleen luvan siihen.
      Lapsenlapset tuovat valoa elämään ❤
      Jep, on nämä aika erilaista susua, mutta niinhän tässä haasteessa pitääkin olla 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: