Huhtikuun matka

 

Huhtikuu oli merkillinen kuukausi, levollisuus päällimmäisenä tunteena. Olen yrittänyt olla hetkessä, nauttia mitään tapahtumattomista päivistä, päivistä, jolloin on ollut ohjelmaa. Olen onnistunut. Uskallanko uskoa, että ne ajat, jolloin surin menneitä ja murehdin tulevaa, pysyisivät poissa? Onko tämä matka, jota olen tehnyt kohta kymmenen vuotta, vihdoinkin muuttumassa matkaksi, jota haluan? Matka, jossa on hyvä, turvallinen olla.

Pääsiäisenä maalasin ikonin. En ole minkään kirkkokunnan jäsen, en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Ikonin tekemisen syy oli Teemakuun haasteessa: kokeile jotain uutta.
Katsoin netistä ikonimaalarin haastattelun, opin, että ikoneita ei signeerata, ikonit siunataan niiden valmistuttua. Jätin siis työn ilman nimeäni, siunausta en tarvitse, työni ei ole pyhä, vaikka oloni sitä maalatessa oli ihmeen harras.

Olen oppinut itsestäni, että hyvin moni uusi asia ahdistaa, pelottaa ja saa minut epävarmaksi. Olen koukussa tuttuun ja turvalliseen, mutta huhtikuun aikana huomasin, että kun oloni on perusturvallinen, uusi ei suista minua raiteiltani. Vuosia tein maalauksia, joihin purin kaiken mustan sisältäni. Ne kuvat ovat matkalaukussa, en ole koskaan julkaissut niitä missään. Se oli pakonomaista toimintaa, joka auttoi hetken ajan pakenemaan ajatuksiaan.
Nyt huhtikuussa käsillä tekeminen on tuntunut vain hyvältä. Jopa uuden tekeminen.

ATC-korttien koko yllätti minut, olen nähnyt niitä kortteja monessa blogissa, mutta en ole koskaan käsittänyt, miten pieniä ne ovat. 64 x 89 mm. Nyt ihmettelen, miten niin pikkuiseen tilaan voi saada mahtumaan niin paljon kaunista. Kokeilin ja tein ensimmäisen korttini. Muistin jälleen, että olen enemmän lankku- kuin koristemaalari, mutta en antanut periksi. Korttia piirtäessäni ajattelin miniatyyreja, joita näin ystävän kanssa pari viikkoa sitten Sinebrychoffin museossa. Uskomattomia taideteoksia. Ehkä pitäisi joskus kokeilla.

Huhtikuun matkan lähestyessä määränpäätään, kokeilin värillisiä, vesiliukoisia grafiittikyniä. Piirsin kaupungin, jossa ei sada räntää, ei tule rakeita. Jossa maa ei ole valkoinen vappuaattona. Tässä kaupungissa on vaihtoasema, astun laiturille auringonpaisteeseen, jään odottamaan junaani. Matka jatkuu.

Mainokset

14 Responses to Huhtikuun matka

  1. Cara says:

    Toivon kovasti, että sinulla Susu seesteinen matka jatkuisi. Hyvältä kuulosti huhtikuusi.

  2. UUna says:

    Onneksi olkoon! Huhtikuusi on ollut hieno ja miten kesää kohti mentäessä tilanne voisi muuttua. Aurinkoisempaan suuntaan vain.
    Vastasin edellisen postauksen kysymykseesi…

  3. Jo yksin teemataide antaa paljon, hyvää seuraa ja vaihtelevia näyttelyitä.Jokaisesta omaa persoonaa mukana. On hienoa olla mukana jokaisen matkassa, eteenpäin ja rohkeasti, kuten nyt itsekin huomasit. Sinusta on moneksi ja kun antaa itselleen luvan..mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Nuo miniatyyrit ovat aina myös minua kiinnostaneet…hmm. Mukavaa toukokuuta kaiken kivan merkiessä 🙂

  4. Maarit says:

    Toivottavasti levollinen olosi jatkuisi 🙂 Innostuin heti graffitikynistä, muistin etten osaa piirtää, enkä tarvi yhtään enempää tekemistä!

  5. Elegia says:

    Kaunis ja harras ikoni. Ei hartauteen mitään kirkkoja tai uskontoja tarvita, se voi olla myös maallista. On ilo kuulla, että sinulla on seesteisempää ❤

    Minäkin muuten kokeilin jokunen aika taas jotain uutta (noin sadannen kerran) eli ostin kunnon luonnospaperia ja luonnoskynät. Sitten piirtämään: tuli niin rumaa jälkeä, että alkoi itkettää.

  6. aimarii says:

    Miksi et uskoisi, että olet nyt matkalla, jota olet halunnut. Kirjoituksesi joka rivi, lause todistaa sitä, että sinulla on hyvä olla.
    Ihastuttavaa, että huhtikuu on ollut sinulle hyvä
    Kunpa aina itsekin muistaisin tuon viisaan ajatuksen, tartu hetkeen. Tuppaa unohtumaan.

    • susupetal says:

      Tämän pään kanssa olen näiden vuosikymmenien aikana huomannut, että mikään muu ei ole pysyvää kuin kauhun tasapaino, Aimarii.
      Mutta nyt nautin tästä olosta, tästä hetkestä.

  7. Huhtikuusi kuulostaa upealta! Koskaan ei voi tietää mitä nurkan takaa eteen ilmaantuu. Jos osaa nauttia silloin kun aihetta on, ei ainakaan tarvitse murehtia myöhemmin sen tekemättä jättämistä, vaan juuri päinvastoin. ❤ Toivoa on aina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: