Kesäjatkis 1/4

 

   Tapasin miehen Rouenissa, jonne olin matkustanut pakoon kaikkea. Olin kyllästynyt katu-uskottavuuteen, sosiaaliseen mediaan ja esiintymiseen, siihen maailmaan, jossa elin, jossa ulkonäkö oli kaikki kaikessa, jossa uskottavuus oli kaiken aikaa veitsen terällä. Yksi väärä mielenkiinnon kohde ja sinut pudotettiin piireistä. Virheellinen arviointi, eikä sinulle enää puhuttu, et saanut poskisuudelmia, sinua ei kutsuttu must-tapahtumiin.
Välttääkseni syrjäytetyksi ja unohdetuksi tulemisen suljin tilini Twitterissä ja Facebookissa, poistin itseni linkedinista ja kaikista muista some-pisteistä, joissa olin vuosikausia pitänyt itseäni, osaamistani ja kykyjäni esillä. En halunnut, että minulle kävisi niin kuin Lilalle, joka kiireen takia ei ollut käynyt kolmeen päivään Facebookissa nostamassa peukkua ystäville. Twiittejäkään hän ei lähettänyt, eikä selitys, että hän oli viettänyt viimeiset kaksi vuorokautta isoäitinsä seurassa saattokodissa, auttaneet häntä. Lila bannattiin joka puolella, hänellä ei ollut enää ystäväpiiriä Facebookissa, hänen Twitter-tilinsä seuraajamäärä romahti täydellisesti, eikä hän saanut vastausta meileihinsäkään. Hänen IP-osoitteensa oli estolistojen kärjessä.
Lilan itsemurha havahdutti minut. En ollut koskaan erityisemmin pitänyt hänestä, hänessä oli ärsyttävää teennäisyyttä ja hänellä oli outo, pieni ja kimeä ääni, joka useimmiten kävi kipeästi korviini, jos satuimme osumaan samaan brunssiseuraan. En silti ollut vihannut häntä niin paljon, että olisin peukuttanut hänen kuolemaansa. Tunsin jotain säälin kaltaista laimeaa tunnetta ajatellessani häntä isoäitinsä seurassa, odottaen isoäidin kuolemaa. Hän ei varmaankaan ollut mitenkään valmistautunut mihinkään sellaiseen. Luonnollista kuolemaa ei piireissämme ollut olemassa, ei kuolemista vanhuuteen. Oudiit ja itsemurhat, niitä oli, mutta niistä ei puhuttu.

   Ystäväpiirini unohti Lilan nopeasti, luusereille ja ikäville asioille ei kannattanut suoda paljon energiaa. Jose ja Viivi järjestivät ex tempore- ravintolapäivän ja pääsimme tutustumaan Josen uskomattomien kokkaustaitojen aikaansaannoksiin samaan aikaan, kun Lila haudattiin. Turhat ajatukset sulivat raakahaudutetun munakoison pehmeään makuun. Tanssittuani läpi koko yön, en enää ajatellut Lilaa, muistin hänet vasta pari viikkoa myöhemmin, kun heräsin keskellä yötä painajaiseen. Lila makasi saattohoitovuoteessa, istuin hänen vierellään, kiskoin häntä kädestä, yritin vetää häntä takaisin elämään. Kiskominen ei auttanut, musta sänky nielaisi hänet. Heräsin omaan itkuuni, jouduin ottamaan kolme pamia ennen kuin nukahdin uudestaan. Näky Lilasta tummaan hukkuneena alkoi häiritä ajatuksiani päivälläkin. Olin sitten hotjoogassa tai laitepilateksessa, painajainen Lilasta vainosi minua. Näin Lilan kuolleiden silmien heijastuksen ystävieni tarkkaan, näennäisen huolettomasti tuunattujen hiusten kiillossa. Lilan laihat kädet vilahtivat vintage-kauppojen rekkien takana, Lilan jalat sätkivät chaj-lasissa.
Minun oli paettava, etsittävä itselleni uusi elämä, uusi suunta. Jotain, mikä karkottaisi Lilan mielestäni. Jotain, minkä avulla voisin selviytyä tilanteesta lähtijänä, enkä päätyä sellaiseksi, joka hylätään. Tokio, New York, Barcelona ja muut paikat olivat so not, en halunnut törmätä pakomatkallani tuttuihin. Pariisi oli ensimmäinen kohde, johon sain matkaliput noiden must see and did it-kohteiden jälkeen. Ostin lentolipun, maksoin lentomaksun Maan ystäville hiljentääkseni omatuntoni, suljin kaikki some-tilini, teippasin webcamin umpeen, katkaisin skypen, nettiyhteyteni. Annoin tablettini ja tietokoneeni romanialaiselle kerjäläisnaiselle, joka istui rautatieaseman edessä. Koneet olivat Burberry-paperikassissa ja ennen kuin ehdin lähteä pois paikalta, kerjäläinen oli kaivanut antamani tavarat esille. Hänen kiljahduksensa sai lähettyvillä olevat ihmiset ottamaan mobiilinsa esiin. Uskon, että nainen on tällä hetkellä katsotuin kerjäläinen youtubessa. Jotkut ihmiset luulivat, että kyseessä on flash mob ja he ryntäsivät antamaan omaa elektroniikkaansa asema-aukiolla oleville kerjäläisille, katusoittajille ja feissaajille.
Painoin pääni vasten lentokenttäbussin viileää ikkunaa, suljin silmäni entiselle elämälleni ja lähdin Ranskaan.