Kesäjatkis 2/4

   Pakokauhu. Se oli tunne, joka otti minut vastaan laskeutuessani ilmalennon jälkeen maan pinnalla. Seisoin typertyneenä lentokenttäaseman ulkopuolella, enkä tiennyt, mitä tehdä. Olisin halunnut kaivaa kännykän esiin, päivittää Facebookiin: Perillä! Aurinko paistaa, enkä tiedä, mitä nurkan takana odottaa, mais c’est la vie, mes amies   ❤ 
En todellakaan tiennyt, mitä nurkan takana odotti, en edes tiennyt, mihin suuntaan lähtisin. Olin idiootti. Mitä minä tein vieraassa maassa, ilman vähäisintäkään tietoa siitä, minne mennä, missä olivat trendimestat, missä parhaimmat shoppausmahdollisuudet? En voinut googlettaa, en kysyä keneltäkään skypessä.
Katsoin ihmisiä, jotka kävelivät määrätietoisen näköisinä lentokenttäbussiin. Seurasin heitä, yritin saada paniikkini asettumaan. Tunsin itseni samaan aikaan sekä alastomaksi että näkymättömäksi. Kukaan ei tiennyt missä olin, kukaan ei tiennyt mihin päätyisin. Tuntui epämiellyttävältä matkustaa tällä tavalla, ikään kuin anonyymina. Juuri nyt, istuessani bussin takaosassa, olisi ollut hyvä tilaisuus ottaa omakuva kännykällä, ladata se Instaan, Facebookiin, twiitata maagiset sanat: #ufbbitch unfucking beliavable, fuckin unbeliavable.
Linja-autokyyti päätyi suurelle juna-asemalle. Gare Saint-Lazar oli hakattu julkisivun kiveen. Ihmisiä tungeksi joka puolella, minua tönittiin tai ehkä lävitseni yritettiin työntyä, koska olin näkymätön. Olin näkevinäni Lilan kasvot ihmisjoukossa, pakenin syvemmälle asemarakennukseen ja löysin itseni lipunmyyntiautomaatin luota. Automaatti katsoi minua kuin vanhaa ystävää. Sinut minä tunnen, se sanoi. Olisin halunnut halata sitä, se oli häivähdys edellisestä elämästäni. Kosketin näyttöä hellin sormin, valitsin englannin kielen, minua kihelmöi. Seuraava juna lähtisi Roueniin. En tiennyt, missä Rouen oli, eikä sen ollut väliä. Halusin vain jatkaa eteenpäin sinne minne en tiennyt meneväni. Syötin automaatin nauravalle suulle Visa-korttini, ainoan siteeni entiseen elämääni. Automaatti kiitti, luovutti minulle junalipun. Hyvästelin automaatin, se oli saanut minut hetkeksi tuntemaan oloni normaaliksi. Olin tiennyt, mitä tehdä, olin tiennyt kuka olen.

   Junamatka kesti vain vähän yli tunnin. Liian vähän. Matkalla piti olla kauemmin, perille pääsy pelotti. Perillä oleminen ei ollut enää pakenemista, se oli seisahtunutta hetkeä, jolloin pahat ajatukset iskisivät. En halunnut ajatella Lilaa, en menneitä. Halusin uuden elämän, halusin irti vanhan elämän koukuttavista piireistä.
Astuttuani junasta Rouenissa tajusin, etten ollut syönyt mitään Suomesta lähdön jälkeen. Minun oli pakko ruokailla, kaipasin chaj-lattea kauramaidolla, Amaretto-makusiirapin kanssa, halusin suuren itusalaatin eteeni. Minun oli seisahduttava hetkeksi pakomatkallani, etsittävä ruokapaikka. Heitin repun selkääni, aloin kulkea ensimmäistä katua pitkin, joka levittäytyi rautatieasemalta lähdettyäni. Korttelin päässä näin kadun nimikyltin. Rue Jeanne D’Arc. Muistin kuulleeni nimen joskus vielä koulussa ollessani, Jeanne oli ollut ranskalainen…vapaustaistelija? Feministi? Ainakin historiallinen henkilö, muistin jopa nähneeni elokuvan hänestä.
Jatkoin kävelyä, ohitin suuren, vanhalta näyttävän rakennuksen. Historia ei nyt kiinnostanut minua, suuntani oli eteenpäin. Nälkä teki askeleeni samaan aikaan hätäisiksi ja laahustaviksi. En jaksanut enää katsella sivuilleni, näin vain edessäni siintävän jotain kimaltavaa. Kävelin välkettä kohti ja tulin veden äärelle. Vesi näytti joelta, meren yli tuskin rakennettaisiin siltaa. Jatkoin matkaa kohti auringonlaskua. Laahustavat jalkani tekivät täysstopin ensimmäisen katukahvilan kohdalla. Istahdin lähimmälle vapaalle tuolille, jalkani kivistivät ja huomasin kauhukseni, että nilkkani olivat turvonneet. Olisin halunnut nostaa jalat viereiselle tuolille, mutta en tiennyt, olisiko se suotavaa, sallittua, korrektia. Ranskalaiset olivat tyylitietoisia ihmisiä. Vilkaisin ympärilleni, vain tuolirivin toisessa päässä istui joku. Käänsin vieressä olevan istuimen itseeni päin, nostin kivuliaat jalkani sille ja huokaisin syvään.
– Bonsoir, mademoiselle.
Tarjoilija oli hiipinyt luokseni äänettömästi. Hän ei katsonut jalkojani paheksuneena tai sitten en vaan osannut tulkita ranskalaisia ilmeitä.
– Un..une chaj-latte avec oatly et un…une salade, si’l vous plait. Bonsoir.
Ranskani ei todellakaan ollut hääviä, mutta todennäköisesti tein itseni ymmärrettäväksi, sillä tarjoilija poistui. Katsoin tympääntyneenä jalkojani, turvotus oli vanhojen ihmisten vaiva, minulla ei todellakaan olisi pitänyt olla nilkat kuin elefantilla. Jalassani oli eräästä tukholmalaisesta vintage-storesta hankitus piikkikärkiset avokkaat, ehkä ne eivät olleet sopivimmat matkakengät, mutta ne olivat kauniit. Kiskoin kengät pois, pudotin ne terassin lattialle. Status: Kohta juomaa ja syötävää, illemmalla tietenkin ranskalaista samppanjaa. Bonsoir! Päivitykseen kuva herkullisesta salaatista.  Tunsin oloni yksinäiseksi, turvattomaksi. Katsoin ympärilleni ja näin miehen, joka istui tuolirivin toisessa päässä. Hän tuijotti minua. Vedin jalat pois tuolilta, kiskoin tiukan kotelomekkoni enemmän reisieni peitoksi. Hymyilin. Mies vastasi hymyyni, käänsi sitten katseensa takaisin lehteen, joka oli pöydällä hänen edessään. Ilman miehen hymyä en olisi katsonut häntä enää toistamiseen. Hän oli minua ehkä hieman nuorempi, hänessä ei ollut mitään merkillepantavaa. Hänen hiuksensa olivat ruskean värittömät, hänellä ei ollut lävistyksiä, ei korvakoruja, ei mitään. Hän näytti jollain tavalla hyvin paljaalta. Hänen vaatteensakaan eivät kertoneet hänestä mitään. Pitkähihainen ruskea teepaita, farkut. Ei koruja. Tyhjä mies. Paitsi hymynsä suhteen. Siinä oli ollut lämpöä, jotain koskettavaa. Jotain suloista.

Mainokset

18 Responses to Kesäjatkis 2/4

  1. Amalia says:

    Kohta iskee varmaan vieroitusoireet, kun ei voi päivittää!

  2. riitta k says:

    Haa, someaddikti totaalisesti tyhjän päällä 🙂

  3. Cara says:

    No voihan some 🙂

  4. sirokko says:

    Heh, niin totta tuo somejuttu .) Päämäärätön kujeksiminen kuulostaa kutsuvalta, voisin heti hypätä junaan minäkin ja antaa mennä… ja tulla… tapailla toisia näkymättömiä, ehkä. Tai ei sentään, matkustaminen on niin vaivalloista..

  5. Jael says:

    Some;D Taattua SusuPetalia,tähän jää kyllä niin koukkuun:)

  6. UUna says:

    Ei ole helppoa olla yksin, täysin kaikesta irrallaan, eikä lopulta onnistukaan. Ruokaa on kuitenkin saatava se on selvä. Ehkä mies näki tavallisen ihmisen, eikä huippuenergistä ja fiksua somettajaa.
    Mielenkiintoista…odotan jatkoa…

  7. Joskus on kiva vaan mennä eteenpäin ilman suunitelmia. Olla yksin ja katsoa mitä tulee eteen. Hyvä jatkis jota odotan lisää!

  8. aimarii says:

    Somemaailma on yhä lähellä, se on kännykässä. Kuitenkin kaukana, kun pitä kännyn kiinni.
    Somettamista voi paeta, mutta itseään ei.
    Jännää lukea jatkot, miten matkalaisen käy.

    • susupetal says:

      Minulla some on läppärissä, Aimarii, kännykällä soitan ja lähetän tekstareita. Siksi reissuilla tulee harvoin oltua online. Vanha tapa, joka ei ainakaan vielä toistaiseksi ole muuttunut.

  9. outopaimen says:

    Tulin ja oli pakko aloittaa (tietenkin) ensimmäisestä osasta. Pidän sun kirjoitustavasta koska se on mulle ”helppoa” luettavaa – asia jota en osaa tarkemmin selittää mutta joidenkin tekstit, esim. blogit on kirjoitettu niin ettei lukeminen ole helppoa vaikka kyseessä on ihan virheetöntä äidinkieltä.
    Yksi asia minkä haluaisin tietää teiltä kirjailijoilta; onko tarina valmis ennen kirjoittamista vai syntyykö se sitä mukaa kun kirjoitat?
    Kiitos mukavasta lukuhetkestä.

    • susupetal says:

      Pidän itsekin helposta luettavasta, outopaimen, siksi sellaisella tavalla kirjoittaminen tuntuu luontevimmalta, ainakin proosan suhteen. Runojen kanssa tulee ehkä kikkailtua enemmän, jos tarve niin vaatii.
      Joku idea tarinaksi on, kun alkaa kirjoittaa, mutta aika usein tarina alkaa kulkea omia polkujaan ja sitä vaan seuraa kirjoittamalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: