Ikuinen kesäkuu

 

En muista syreeneiden kukkineen näin kauan. Hidas kevät, pohjoisrinteessä nuput ovat vasta avautuneet, ikkunani alla pensas on hehkunut liilaa koko kesäkuun.

Pölynimurin ääni kaikuu huoneessa. Siivoan tyhjää pesää, kaapit, lattian, pyyhin seinät. Selkä itkee puolestani, silläkin on tämä tyhjän pesän syndrooma. Olemme yhtä, mieleni ja kehoni.
Vastapäisen talon keittiön verho heiluu kaiken aikaa, kun pesen ikkunat. Taloyhtiön uteliain naapuri ei voi lakata seuraamasta minua. Jokin tekemisissäni kiinnostaa häntä.
Ehkä se, että ylipäänsä siivoan, on mielenkiintoista.

Noukin lattialta myös hoitokoiran lelut. Heitän ruoan, herkut pois. Pehmolelun säästän vielä, en tiedä miksi. Ystäväni kuvasi tyhjän laiturin Saimaalla. Tänä kesänä ei kukaan enää hauku, ei hyppää pelastamaan uimaria. Ystävän ikävä on suurempi kuin tämä minun haikeuteni tässä autiossa huoneessa.

Siivoan, siivoan ja halu kirjoittaa tekee kipeää. Bussimatka keskustaan antaa tauon, on aikaa istua. Kirjoitan tätä aivan liian pieneen vihkoon, pakotan käsialani minimiin, ikään kuin itsekin kutistuisin, lakkaisin hetkeksi olemasta. Linja-auto pysähtyy, Koskelantie on täynnä palo- ja poliisiautoja. Suurin osa ihmisistä haluaa ulos, jatkavat matkaansa kävellen. Minä nautin siitä, etten vielä ole perillä, kroppani kaipaa lepoa.

Asiani, nämä toimeni, on nopeasti hoidettu. Palaan kotiin. Bussi ei niiaa minulle, kun nousen kyytiin. Pitäisi kai olla imarreltu, mutta lonkkani ei kiitä. Eripituiset jalkani eivät enää nouse korkeuksiin, en hypi riemusta, en leiju ilmassa. Ainoastaan talvisin lennän, mutta nyt on kesä, kesäkuu. Pysyn pesässäni, pesen paljautta, nuohoan nurkista menneet, autius tuo luokseni ikävän. Avonaisista ikkunoista leijuva violetin tuoksu peittää alleen puhdistusaineiden hajun. Kesä, ikuinen kesäkuu.

 

 

Advertisements

20 Responses to Ikuinen kesäkuu

  1. laiskuri says:

    Kaikessa surumielisyydessäänkin kaunis teksti. Ihastun taas kerran taitoosi kuvata arkielämää.

  2. Cara says:

    Katselin syreenit ja matkustin kanssasi bussilla, niin elävältä tuo teksti tuntui.

  3. Sirpa says:

    Tekstisi mukana on aina mukava matkata.
    Tänään pääsen lukemaan kirjaasi Vanhat poikaystävät, Kirkkonummen kirjasto toteutti pyyntöni.

  4. Maarit says:

    Mennyt on siivottava pois 😦 Tää kesäkuu jää mieleen(jos jää) sateisena kylmänä ja tuulisena!

  5. Jael says:

    Tähän taas eläytyi niin. Onko hoitokoirasi mennyt parempaan paikkaan?

  6. Ari says:

    Kaunista, melankolista

  7. sirokko says:

    Kaunis, haikea hetki arjessa, osaat tosiaan laittaa sen sanoiksi. Jotkut hetket pysähtyvät paikalleen, kestävät ja kestävät ikuisuuden mittaisesti. Hauvelilla on nyt varmaan paremmat oltavat kuin teillä jälkeen jääneillä. Meillä on pitkitetty viimeistä piikkiä ihan turhan kauan, ei vaan raaski ihan vielä..

    • susupetal says:

      Kesäkuu todellakin kestää ja kestää, Sirokko. Onneksi ylihuomenna on heinäkuu. Hmm, tiedä sitten, muuttuuko mikään.
      Päätös antaa se viimeinen piikki ei ole helppoa 😦

  8. aimarii says:

    Tekstisi sitoo monta hetkeä yhteen, Haikean surumielinen tunnelma leviää lauseesta toiseen. Moni asia tekee kipeää, arki jatkuu ja sireenit tuoksuvat. Tämä kesäkuu jää mieleen.

  9. Birgitta says:

    Hienoa hetken kuvausta ja tunnelman jakamista ❤

  10. Siellä se hoitokoira vilkuttelee koirien taivaassa, aika on kaikilla lähteä. Tyhjä paikka sinulla siellä mutta pakko se on tottua kaikkeen. Kirjoitus kuten ennenkin, hyvä ja ytimekäs. Mukavaa heinäkuuta sinulle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: