Tänään en saa myöhästyä
7 heinäkuun, 2017 10 kommenttia
junalaiturilla aamu
näin aikaista
en ole pitkään aikaan kokenut
nukkunut vain
heräämisen aika tulee myöhemmin
jos on tullakseen
aina se ei ole tarpeen
mutta nyt
nyt on aikataulu
hetken kiinni järjestäytyneessä yhteiskunnassa
laivalla tallinnaan muiden tavoin
olen yhtä
mies kävelee laiturin reunalla
katsoo kiskoja pysähtyy jatkaa matkaa
älä hyppää älä
ei tänä päivänä kun minulla on kellonaika
ei vielä kiire mutta kohta
älä hyppää
tänä aamuna juna ei saa myöhästyä
elä vielä hetki toinenkin mieti
satamassa tuntia liian aikaisin
tunnen itseni normaaliksi olen ajoissa varautunut kaikkeen
enimmäkseen pahimpaan
SusuPetal 
Aloin lukea sinun novellikirjaasi Toinen painos. Olen lukenut vasta ensimmäisen novellin Enkeli nimeltä Lipponen. Se on harvinasien hieno! Luin bussissa ja ihmettelin, miksei se liiku, oltiin päätepysäkillä ja minä en hoksannut poistua.
Ohhoh, Marjatta, noinko pääsi käymään 😀 Toivottavasti et myöhästynyt mistään tärkeästä! Niin kuin Riitta tuossa alla kirjoittaa, Pellen muotokuvan novellit ovat lyhyitä, ei pelkoa pysäkin ohi ajamisesta 😉
Kiitos!
Susun novelleja lukiessa voi käydä noin Marjatta 🙂 Toista painosta en ole lukenut, mutta Pellen muotokuva oli myös hieno.
Riitta, Pellen novellin ehtii lukea vaikka bussia odotellessa 🙂
Se pahin kyllä aina pääsee yllättämään, mutta onneksi yleensä loppu kuitenkin onnistunut. Eli minäkin onnistuneesti Suomessa, vaikka Pariisin kentällä jouduinkin välillä evakuoiduksi, kannattaa siis varautua ainakin ajallisesti.
Ohhoh, noin hurjaa menoa en sentään ole kokenut, Sirokko, vaan taitaa olla valitettavasti nykypäivää, että lentokentillä voi tapahtua mitä vaan.
Tervetuloa tänne pohjolaan vilvoittelemaan!
Kaikki tuntui sujuvan ajallaan, liian aikaisin ei haittaa. Vaikka olen kuullut joskus sanottavan, että kun olen aikaisin aina paikalla, elämästä kuluu iso osa odottamisen 😊
Toisaalta, ei se odottaminen ole huono asia, Cara. Se on mielenkiintoista pysähtymistä, ympäristön seuraamista. Jos on aina kiire, ei huomaa mitään.
Joskus luonne vie eli haluaa varautua pahimpaan, tunnistan sen itsessänikin. Tuokiokuva, vain hetki ja kuitenkin paljon sisältöä. Hyvä!
Tuokiot ovat parhaita, Esther.