Esther Helmiä: Surun tie

 

Suru ei kysy lupaa tulla. Runoissani kuljen matkaa surun viedessä huomiseen. Nämä sanat ovat minun suruni.

Näin lukee Esther Helmiän runokirjan Surun tie takakannessa. Kokoelman runot ovat syntyneet vuoden aikana, surutyönä äidin kuoltua. Runot ovat henkilökohtaisia, mutta samaan aikaan yleisiä, sillä jokainen, joka on kokenut läheisen, rakkaan ihmisen kuoleman, tunnistaa surussa itsensä.

Suru ei todellakaan pyydä lupaa muuttaa asuinkumppaniksi. Ei auta, vaikka kieltäisi, vaikka vihaisi, vaikka yrittäisi kääntää selkänsä. Suru ei jätä.

Ole vahva
en ole
Anna ajan tehdä tehtävänsä
en anna

Suru lamauttaa surijan. Keskittymiskyky katoaa ajatusten pyöriessä kehää. Kaikki tuntuu turhalta, merkityksettömältä. Kaikki voima menee siihen, että pystyy hengittämään.

Mihin hävisivät tähdet
mihin luovuuteni helmet

Veit myös kirjaimet
vääristit värini

Mitä sain tilalle
kuristavan otteen

Suru ei ole vain muistoissa ja tunteissa. Suru näkyy huoneissa.

Villasukat sinisen kirjavat
nykerönä sänkysi edessä
kuin jalkasi vielä niissä

Aika, se jota vihaa, jonka parantavaan ja armolliseen voimaan ei halua uskoa, tekee kuitenkin tehtäväänsä. Suru muuttaa muotoaan, vaikkakin usein aivan liian hitaasti. Vähitellen sanat palaavat, värit maailmaan, huomaa kesän saapuneen, ajan kuluneen.

Kirjoitan sinut minuun

Estherin runot tulevat lähelle, työntyvät lukijan ihon alla, nostavat mieleen omat itkut.

Kun suru vielä tulee kylään
annan sille tilaa
Se jää vain hetkeksi
tänään tiedän sen

Mutta muistosi ovat aina

Surun tie kuuluu Mediapinnan Suomi 100-runosarjaan, kokoelmaa voi ostaa verkkokirjakaupoista, esim. Adlibris. Kokoelmasta ovat kirjoittaneet myös Riitta ja UUna.

Esther Helmiä Surun tie
Mediapinta 2017
ISBN: 9789522361516
69 sivua